Blogin päivitys tökkii edelleen, kun aika ei vaan riitä kaikkeen.

Meille ei kuulu mitään erikoista. Arki rullaa omalla painollaan. Ollaan oltu koko porukka yllättävän terveitä, ilmeisesti  perhepäivähoito oli loistava ratkaisu Antonin kannalta. Pienessä porukassa eivät pöpöt pääse pahemmin jylläämään. Päiväkodeissa tilanne on täysin toinen.  Saa nähdä sitten ensi syksynä, jos saadaan Antonille hoitopaikka Sofian dagiksesta, että käykö poika sitten läpi kaikki mahdolliset päiväkotipöpöt. Toisaalta vastustuskykykin lisääntyy kun ikää tulee lisää, ja ehkäpä me saimme osamme jo vuosi sitten kun oltii koko perhe kipeänä lähes koko kevään. Ja erityisesti Anton poti korviaan monta kuukautta, nyt putket näköjään auttavat!

Anton:

Puhuu kuin papupata. Useita konsonatteja puuttuu sanoista ja ihan aina ei ymmärretä, mitä poitsu yrittää sanoa. Useimmiten joku meistä kolmesta kuitenkin onnistuu tulkkaamaan ja Anton saa itsensä ymmärretyksi. Lisävaikeutta tuottaa nämä perheen kaksi kieltä. Yksinkin päivä Anton komensi: ”Mamma, babsu, MAMMA BABSU!” En ymmärtänyt, sitten Anton nappasi kädestä kiinni: ”Mamma, med”, mamma mukaan..  ja johdatti minut kylpyhuoneeseen ja osoitti saunaa:”Anto  BABSU!” Hän siis tahtoi saunaan, bastuun. Nyt ihan viime viikkoina sanat ovat selvästi alkaneet muotoutua entistä paremmin ja lauseetkin pidentyä. ”Peppa tattoo fööbii paapii” och samma på finska: Peppar katsoo Fröbelin palikoita ;-)

Anton on toimelias ja liikunnallisen poika, joka yrittää Sofian perässä tehdä kaikkea päälläseisonnasta ja kuperkeikoista lähtien. Ikioma suosikkipuuha on painiminen. Sitä hän yrittää harrastaa myös hoidossa muiden lasten kanssa, ja erityisesti Matias 2vee joutuu kuulemma turhan usein  Antonin kovakouraisten otteiden kohteeksi.  Voi olla että Antonille tekisi päiväkoti hyvää…

Laulaminen on myös Antonin yksi suosikkihomma. Kirjoja hän ei vielä jaksa kuunnella, mutta laulukirjaa voitaisiin laulaa vaikka tunti putkeen. Anton myös yrittää itse laulaa perässä. Yhden laulun hän jo osaa: Ihhahhaa ihhahhaa epo innahtaa-AAA.

Yksi ”hauska” tapa Antonilla myös on. Kun mennään rattailla ja eteen tulee joku ihminen, hän huutaa aina KOVALLA äänellä: Tuut tuuut! Äiti on usein kasvot punaisena. Lisäksi Anton on edelleen hurmuri isolla hoolla. Kauppareissuilla hän ystävystyy aina ihmisten kanssa ja vilkuttelee kaikille ja huutelee: Moi tetä tai moi täti! Vilkas kaveri.

Sofia:

Rakastaa jumppaa ja musiikkia. Kotona rakennellaan jumpparatoja olohuoneeseen ja päiväkodin jumppapäivinä ei ole koskaan tylsää. Pyöräily on nyt kevään tullen ollut aivan pop.

Sofia on meidän pieni laulajatyttö. Hän nappaa tosi nopeasti sävelet omikseen ja sanatkin painuvat mieleen herkästi.  Lisäksi omat laulut ovat edelleen kuvioissa mukana. Täytyy ensi syksynä alkaa panostaa johonkin muskari harrastukseen, päiväkodissa kun musiikkikasvatus on heikohkoa. Se rajoittuu laulutuokioihin, joissa ei ole käytössä mitään soittimia, ei edes rytmi-sellaisia. Aika surkeaa. Mietin aluksi, että suzuki-viuluryhmä voisi olla mukava yhteinen harrastus äidille ja tyttärelle, mutta luulen että juuri tuon päiväkodin onnettoman toiminnan vuoksi on syytä lähteä hakemaan ensin musiikin iloa muskarista. Muskarileikki on myös yksi Sofian suosikeista. Äiti on muskaritäti ja Sofia ja Anton lapsia. On tuosta lastentarhanopettajan koulutuksesta siis jotain hyötyäkin ;-) Haittaa siitä on siinä, että katselen joskus liiankin kriittisin silmin päiväkodin touhua. Sofian päiväkoti kun ei mielestäni tarjoa sellaista toimintaa, mitä pidän itse laadukkaana varhaiskasvauksena. Toisaalta heillä on siellä melko leppoisaa menoa, ja hoitohenkilökunta pääosin oikein mukavaa. Päiväkodin eskari sitten taas vaikuttaa tosi hyvältä, ja välillä tuntuu että kaikki parhaat voimat on suunnattu juuri sinne.  No, se siitä, voisin jatkaa pidempäänkin ;-)

Kaiken kaikkiaan Sofia on meidän reipas pieni tyttö. Väsynyt ja kiukkuinen hän on usein, koska päiväunet eivät edelleenkään maistu (eivät maistu varmaan koskaan, sanoo samanlainen äiti). Päiväkotiin hän ei haluaisi mennä, koska: ”Mä haluun olla vaan sun kanssa, äiti. Mä lakastan vain sua.. ja pappaa ja Antonia ja Elmoa ja Ronjaa ja Ilonaa ja Eriniä ja Peppiä ja Sannaa jne”. Siinä sitten lueteltiin kaikki sukulaiset .

Nyt odotellaan että tulisi kesä, jotta päästäisiin veneellä mökille.

Tiina:

Nautin työnteosta ja odotan uusia haasteita, joita on tulossa kesän ja syksyn myötä. Olen myös koko talven jaksanut sitkeästi käydä hiihtämisen ohella spinningissä ja jumpassa. Ja nyt on ihan mahtavaa kun tulokset alkavat tuntua. Jess! Kärsimättömänä ihmisenä minun on usein hankala sitoutua pitkäjänteiseen harjoitteluun kun tuloksia pitäisi näkyä HETI, mutta nyt onneksi olen jaksanut ottaa rauhallisesti. Kevään suuri ilonaihe on ollut vatsalihasten kohentuminen, oikeesti, kahden sektion jälkeen niitä EI ollut. Oli tuskallista selittää salilla ohjaajalle, joka teki minulle saliohjelman, että joo kyllä mä olen urheillut ennen…  kun en eräillä vatsalaitteilla saanut ähellettyä yhden yhtää puhdasta liikettä ;-(

Tällä viikolla avasin myös pyöräilykauden ja fillaroin töihin kolmena päivänä. Matka on suuntaansa 14-15 km, joten siinä kyllä kunto kohenee. Työpäivään saa loistavan lähdön ja energiaa riittää koko päiväksi kun heti aamusta ottaa kunnon hien pintaan. Ja iltaisin voi keskittyä olennaiseen eli lasten kanssa touhuamiseen. Illat nimittäin ovat arkisin aika rankkoja kun lapset tankkaavat huomiota. Syliin pitäisi päästä, ja mieluiten ihan yksin… Lisäksi lapset tappelevat keskenään aika railakkaasti. Olenkin miettinyt, että johtuuko se siitä, että ovat päivisin erossa. No, Antonille on haussa päiväkotipaikka syksyksi ja toivotaan että pääsisi Sofian kanssa samaan paikkaan. Muussa tapauksessa pidämme kynsin ja hampain kiinni Tarjasta, joka on aivan huippuhoitaja!

Anders:

Odottelee huhtikuun lopun sulkapalloturnausta Tampereella ja lisäksi mielessä häämöttää kesä. Kun pääsisi taas mökkihommiin ja veneen ruoriin! Hieman myös tonttikuume polttelee.. No, katsotaan miten kuume kovenee/lievenee. Tonttien hinnaat täällä pk-seudulla jäädyttävät kyllä haaveita melko lailla. Pyöräilykausi on vielä avaamatta, jonkun kun täytyy viedä ja hakea ne lapsetkin hoidosta…