..sanoi Sofia tässä taannoin. Aikuisten oikeesti ja useimmiten asia on kyllä aivan päinvastoin... Hätä on silloin suurin kun Sofia on lähellä. Raapimista, läpsimistä ja puremista... Voi Anton parka. Ja Anton taas vain ihailee Sofiaa. Kun vain Sofian kasvot ilmestyvät näköpiiriin niin pojan ilme kirkastuu. Ja suurinta huvia on edelleen se kun Sofia pomppii sohvalla.

 

Nyt viime viikkoina Antonin kiusaaminen on onneksi vähentynyt ja se nostaa päätään vain silloin kun Sofia on väsynyt eli iltaisin niinä päivinä kun päiväunia ei ole nukuttu (eli lähes joka päivä). Niihin päiväuniin palaan kohta.... Mutta ensin tähän sisarusrakkauteen. Ihana huomata että Sofialle ja Antonille alkaa löytyä yhteinen sävel. Eräänä aamuna epäilin että jotain luvatonta tapahtuu taas kun on niin hiljaista; olin itse pesemässä hampaita. Kiiruhdin jo myrskyn merkkinä kohti olohuonetta... Suu vain jäi auki kun näin mitä oli meneillään; Sofia oli kattanut omat astiansa lattialle ja syötti Antonille "puuroa"! "Mamma antaa Antonille tissimainoa ja Pappa tuttipulloa ja minä annan tällaista ruokaa" kertoi Sofia. Se oli se ensimmäinen yhteinen leikki. Tänään aamulla taas heti herättyämme Sofia mönki Antonin viereen ja siinä nahisteleivat. "Mamma kato me leikitään et Anton on possu";-))) Oli hyvä aamu.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Päiväunista edelleen sen verran että sänkyyn en saa Sofiaa nukahtamaan. Anton on juuri silloin aina hereillä ja vaatii välillä myös seuraa tai ainakin apua jos on joutunut "jumiin" sitterissä tai lattialla. Eikä Sofia malta nukahtaa. Tänään sitten taas nukuttiin päiväunet rattaissa. Sanoin Sofialle että lähdetään vähän kävelylle että saadaan Anton nukkumaan. Sofia vastasi: "Minäkin voisin nukkua lattaissa. Minä olen väsynyt". Selvä se... Oltii kävelty 5 minuuttia niin Anton nukahti ja 10 min niin oli Sofiakin unessa. Taitaa olla edessä hyvä ilta. Toivottavasti sillä Anders on Tukholmassa ja tulee kotiin vasta ysin maissa.

.

915183.jpg

Anton seikkailee

915187.jpg

Tässä vielä yksi kesämuisto...

Ps. Pahoitteluni näistä vaihtelevista fonteista... Tää ei pelitä. Eikä mulla ole enää aikaa tapella näiden koneiden kanssa. Pitää mennä laittamaan ruokaa...