Se viikonloppu meni minun osaltani taas, jälleen kerran, töiden parissa. Sofia ja Anders kyllä saivat aikaan kaikenlaista mukavaa kuten lumiukon valvomaan takapihan elämää.

Sunnuntain ohjelmaan kotiporukalla kuului yllätyssiivous, joten oli kyllä mukava tulla töistä kotiin. Ja varsinkin kun vielä ruokakin odotti valmiina pöydässä nälkäistä äitiä. Tänään neuvolan täti kysyi että miten te selviätte kun sinä olet välillä iltaisin töissä. Että miten isä pärjää iltaisin... Mä en ensin edes ymmärtänyt kysymystä ja kysyin että siis kuka isä ja miten pärjää. No, täti tarkensi että miten miehesi saa lapsen esim. nukkumaan... Mua rupesi ihan naurattamaan, kun se kuulosti niin omituiselta kysymykseltä, koska Sofia ja Anders pärjäävät ihan yhtä hyvin (tai jopa paremmin) kuin minä ja Sofia. Eikä minusta ole ollenkaan kummallista että isä on lapsensa kanssa... Oma isäni oli paljon meidän kanssa kun oltiin pieniä, lauloi iltalauluja ja luki satuja siinä missä äitikin. Ja ystäväpiirissä myös kaikki isät osaavat laittaa lapset nukkumaan ja hoitaa muutenkin. Ehkä sitten kaikissa perheissä ei näin ole. Pitää siis olla erityisen onnellinen ;-) ja olenhan minä.

ja niin on myös Sofia.

Sofia oppi eilen illalla hyppäämään tasajalkaa ilmaan. Me vaan naurettiin kun neiti pomppi ympäri kotia kuin pieni pupu.. "Hopp, hopp". Lisäksi päivän ja illan uusiin asioihin kuului se että "Hofia inte tuta", Sofia ei siis nuku. Päiväunilla ja illalla oli sama meno... Sängystä lensi ulos sukkien ja lelujen lisäki mm. housut ja vaippa n. 10 kertaa. Taitaa Sofiakin tietää millä huudolla mamman tai papan saa sängyn luokse... Blöja bort.. vaippa pois... Muutenkin tämä pukeminen on nyt tosi pop juttu. Välillä päällä on parit villasukat ja eripari saappaat ja muutama hattu ja villahousut, ja tässä varustuksessa Sofia yrittää saad ulko-ovea auki. Täytyy pian laitta ovi takalukkoon ettei mimmi lähde omin luvin "kauppaan" tai mummille.

Ja vielä lopuksi. Tosiaan, kävin tänään neuvolassa. Kaikki kunnossa, hb oli noussut rautakuurin ansioista ja se oli jo 124. Painonnousu on pysynyt maltillisena, nyt on tullut pikkusen vajaat 10 kiloa. Vatsan kasvu oli tippunut keskikäyrälle, ihan niin kun Sofian kanssa. Vauva on perätilassa, mutta kyllä se vielä ehtii kääntymään. Ja jos ei käänny niin mullahan on jokatapauksessa se synnytystapa-arviointi sairaalassa maaliskuun lopussa. Silloin ollaan taas viisaampia.