Käveltiin tien reunaa lääkärin vastaanotolle. Sofia käveli penkereellä ja minä rattaiden kanssa reilusti autotiellä.

Sofia: Jos auto tulis, sä jäisit nyt auton alle ja mä en. Sit sä joutuisit sailaalaan. Mut sä ootkin ollut jo sailaalassa, sillon ku mä synnyin. Ja ku Anton synty.

Käytiin tällä kertaa tutkituttamassa minun silmäni, joista ei löytynyt roskaa vaan silmätulehdus. Antonin korvat tsekattiin samalla reissulla, koska reilu viikko sitten loppui korvatulehdukseen määrätty abtibioottikuuri ja tänään aamulla kuume nousi jälleen. Korvat ok, kyseessä siis joku muu tauti. Tod. näk. se minkä takia minä kuumeilin viime viikolla neljä päivää. Sairastupa on pystyssä siis edelleen.

Sairastelun lomassa hankittiin Sofialle uusi pyörä. Sofian mielestä pyörä on muuten ihan hyvä, mutta kun se Annabellan tuoli puuttuu...

Pyöräily sujuu jo hyvin tasamaalla, jarruttamista pitää vielä harjoitella.

Lopuksi vielä pari makupalaa päivän leikeistä.

Sofia (nukkeleikin tiimellyksessä): Äiti, mä olen jo iso, mä olen kuule äiti. Ja isä on töissä. Mut sä saat olla nyt isä, mut sit kun pappa tulee kotiin, susta tulee mummo.

Kiitos. Illalla jatkettiin nukkeleikkiä:

Sofia: Äiti kuule, kaveli... Sä voit olla mun kaveli, kun me leikitään tällee. Kaveli hei, tää talttis ulkohousut ja sit laitetaan nää villasukat niitten töppösten alle.

Äidin ihana pieni kaveli. Se pienempi kaveli kävi juuri nukkumaan, kuumeisena. Voi pientä, toivottavasti pian helpottaa.