Sanzibaarissa nukutaan, täällä taas ei... Aluksi, siis viime kesänä ja syksynä Sofian päiväunettomuus oli stressaavaa. Halusin "omaa aikaa" ja lisäksi Sofia tuntui välillä tarvitsevan unia, mutta ei malttanut kuitenkaan nukkua. Sitten meillä asustikin kiukkuinen väsynyt tyttö. Mutta mikä ihaninta, lapset kasvavat...

Tänä iltapäivänä minä olen istunut koneen ääressä (tai no olen pomppinut välillä muuallakin..) kohta jo tunnin ajan. Olen etsinyt ruoka- ja kakkureseptejä. Sofia ja Anton leikkivät "keskenään". Välillä olen käynyt kurkistamassa menoa... Sofia on tyhjentänyt koko vaatekaappinsa, pukeutunut uimapukuIHIN, tehnyt elfa-laatikoista (joissa vaatteet olivat) uima-altaita itselleen ja Pepparille. Anton touhuaa omiaan, ainakin hän oli tyhjentänyt kaikki Sofian lelulaatikot lattialle.. Arvaatte siis miten mieletön sotku lastehuoneessa on... No, eräs erityislastentarhanopettaja sanoi että lasten tehtävä on laittaa koti kaaokseen ja kaaoksesta näkee että he saavat käyttää kaiken mielikuvituksensa ja luovuutensa leikkiessään. Meillä on tänään luovia lapsia. Ei olla lähdetty edes ulos koska joskus on ihanaa antaa Sofian vaan leikkiä kun se leikki kerran sujuu.

Lopuksi on palattava siihen että kolmevuotiaana osataan tehdä kaikki itse. Tänä aamuna käytiin seuraava keskustelu. Äänessä oli vaan Sofia, minä sain vain san sen itse. Sain vaan sanottua sopivissa väleissä että aijaa tai ahaa.

Sofia: Äiti, sun ei kyllä tarvi tehdä synttärikakkua ku mä teen sen itse. Ku mä olen jo iso tyttö, ni mä voin sen tehdä. (ahaa) Mä osaa pukee ihan itse. Ja mulla on myös ajokortti. Mä osaan kuule ajaa, ku mä olen kolme. (aijaa)