Eilen illalla kirjoitin unohtaneeni todennäköisesti jotain... Muistin pätkimisestä kertoo jotakin se, että tänään lähdettiin aamulla reippaana kohti kerhoa, koska tänään piti olla puistojuhlat. Päästiin paikan päälle, eikä ketään ollut juhlimassa; juhlat ovatkin vasta ensi viikolla. Hmm, muistamaton äiti.

No, se taas ei meitä haitannut ollenkaan, sillä samalla hetkellä kun minä tihrustin kirkon ilmoitustaulua, takaani alkoi kuulua ensin yskintää ja sitten kakomista; Sofia oksensi koko aamiaisen pihamaalle. Kiva, kiva.

Päästään siis (toivottavasti) juhlimaan ensi viikolla. Nyt Sofia lepäilee omassa sängyssään, ämpäri vierellään ja katselee Nalle Luppakorvaa kannettavasta DVD:stä. Yhdet oksut osuivat suoraan ämpäriin. JESS!