Kysyi Sofia tänään aamulla ja vastasi itse: "Ei olla. Me ollaan kiukkuisia tyttöjä..." Ahaa ja heti aamusta. No totta on että nämä kellon kääntämiset ja vääntämiset aiheuttaa aina itkua ja kiukkua ja väsymystä pienten lasten kanssa. Kun tuntuu että kaikki ryhtiä ja järjestystä ylläpitävät aikataulut menee ihan vinksin vonksin.

Ennen elämässä käänsin ilolla kelloa aina syksyisen; tuohan se aamu-uniselle aina tunnin "lisää" armonaikaa. Nyt ei armoa suoda, sanopa 5kk ikäiselle että kelloa on käännetty "kello on vasta kuusi aamulla, nyt ei ole aika kakkaamisen"... Pitäisi mennä itsekin illalla tuntia aiemmin nukkumaan mutta kun ei malta eikä osaa. Eiköhän tämä tästä taas lähde rullaamaan, sanonpa vaan taas kerran että en ihan oikeasti ymmärrä miksi sitä kelloa pitää kääntää. Talvisin on kuitenkin aina pimeää ja kesällä valoisaa. Ja minua ottaa päähän vuodesta toiseen.

Loppukevennys:

Sofia: Mamma, kuka on vanha?

Minä: Tiedätkö sinä itse?

Sofia (ilme kirkastuu): Mummo!!!

Minä: Mistä sä tiedät että mummo on vanha?

Sofia: No, koska mummolla ei ole autoa...

Minä: Aijaa...

Sofia. MEIDÄN PITÄÄ OSTAA MUMMOLLE AUTO! Varmasti. Sitten mummo vois ajaa.

Ps. Mummolla tarkoitetaan minun mummoani eli Sofian iso-mummoa. Terkkuja Myllykoskelle!