Anton sai tänään putket korviinsa. Niiden tarkoitus on ilmastoida korvaa ja jos tulehdus tulee, niin mätä ei jää korvaan muhimaan vaan valuu ulos putkia pitkin. Onneksi putket laitettiin, liimakorva kun vaikuttaa kuuloon ja puheenoppimiseen.

Toimenpide oli lyhyt, se tehtiin pienessä nukutuksessa, joka todellakin oli humahdus. Anton nukkui juuri sen verran että minä kerkesin juoda yhden kahvikupillisen. Sain olla nukutuksessa mukana, se ei tuntunut niin pahalta kuin kuvittelin. Ehkä siksi että siinä tilanteessa minulla ykkösajatus oli Antonin hyvinvointi ja turvallisuuden tunteen takaaminen. Anton ensin, minä sitten. Pahalta tuntui jättää nukkuva lapsi vieraiden käsiin ja mennä heräämöön odottamaan. Onneksi odotus ei siis ollut pitkä, ja pian sain itkevän, heräilevän pojan syliini. Imettää sain ihan heti, ja se auttoikin Antonin nopeasti taas jaloilleen.

Tämä päivä on sujunut hyvin. Anton on ollut ehkä hiukan väsynyt mutta muuten onnellinen. Ruoka maistui kunnolla, paremmin kuin ikinä. Toivottavasti nämä korvajutut nyt olisivat taaksejäänyttä elämää. Noita putkia tarkastetaan aina silloin tällöin, ja ne voivat pudota poiskin. Sitten täytyy tilanteen mukaan miettiä asennetaanko uudet putket. Muuten ne putket eivät tavallista elämää haittaa, mutta uidessa(ja sukeltaessa) korvat pitää suojata korvatulpilla ja pannalla. Suihkussa roiskeet eivät haittaa kunhan vettä ei ruiskuteta suoraan korvaan.