Minä rakastan helmikuun kylmiä, aurinkoisia pakkaspäiviä. Aurinko on palannut taivaalle pitkän pimeän kauden jälkeen ja se saa lumen loistamaan kristallisena, puhtaana. Minä rakastan niitä päiviä, koska silloin muistan kuinka kirpeässä pakkasessa tulimme sairaalasta kotiin pienen tyttösen kanssa ja tutustuimme toisiimme auringon lämmittäessä ikkunan takana. Kirpeässä pakkasessa teimme ensimmäiset kävelyretkemme ja odotimme keväistä linnunlaulua. Helmikuussa tunnen taas vauvan tuoksun. Talviaamun prinsessa. Sunnuntaityttö.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Minä rakastan toukokuun kirkasta aurinkoa, kotipihan tulppaaneja ja narsisseja, uutta vihertävää ruohoa. Pölyä ja jopa nenän kutinaa. Ne kaikki tuovat mieleeni pienen poikani, joka pelästytti meidät pahemman kerran syntyessään ilon ja surun keskelle. Hän syntyi tuomaan valoa ja lohtua. Hän antaa äitienpäivälle muiston, jota en voi ikinä unohtaa. Kevätauringon hymysuu. Sunnuntaipoika.
Ps. Äitienpäivälahjaksi sain Sofian tekemän kortin johon oli sormiväreillä maalattu kukkia sekä kuva, jossa "Sofia ja äiti pussaavat". Lisäksi paketeista löytyi Islannista tuotua suihkuhampoota ja "ryppyrasvaa" SEKÄ pinkit Reiskat. Ne on makeet!
Kommentit