Sofia: Mammmaaa.. Pissa tuli!!

Juoksen hätääntyneenä Sofian huoneeseen, missä tämän PITÄISI nukkua päiväunia.

Minä: No minne? Sullahan on univaippa...

Sofia( touhukkaasti): Ei kun... MUUMI (pehmo-otus) pissasi Annabellan (nukke) mekon päälle. Tonne, kato nyt, voivoi... Se pitää nyt pestä! Mä herään nyt.

Minä (alistuneesti): Jaa.Herää sitten.(Mielessäni: Se siitä vapaahetkestä... Anton kitisee, viihtyy vain sylissä ja Sofia ei nuku.... Minnehän lähtisi tätä porukkaa pakoon????)

Siihen loppui se nukkumisyritys. Ja Sofia kävi pesemässä kylppärin lavuaarissa Annabellan pissamekon. Se roikkuu nyt patterilla kuivumassa.

Sitten pakkasin lapset, kiljuvan Antonin ja MINÄ-KÄVELEN-ITSE-EI-VAAN-TAHDON-KYYTIIN-EIKUN KÄVELEN-SITTENKIN -Sofian, rattaisiin ja ei kun lykkimään ympäri Kauniaisia. Jo nukkuivat ja tämä äitikin sai TAAS reipasta liikuntaa. Välillä vähän väsyttää. Sofian kanssa jaksaa just taistella mutta sitten jos Antonkin on känkkäränkkä tuulella... Silloin tuntuu että kaikki kaatuu niskaan. Tuollainen kaksivuotias saa ihmisen joskus hermoromahduksen partaalle jatkuvalla vaatimisellaan ja uhmaamisellaan... Eikä hänen mielestään äidille EI SAA olla olemassa ketään muuta ihmistä kuin hän itse. Ei edes puhelimen päässä. Ja se kun on viime aikoina ollut lähes se ainoa tapa pitää yhteyttä ulkomaailmaan ja niihin harvoihin ystäviin. Ehkä mä puhun Sofian mielestä liikaa puhelimessa.. Ainakin hän leikkii kovasti ja jatkuvasti itse soittavansa. Tämä liikuttava puhelu käytiin eilen..

Sofia: hei, mä soitan nyt famolle.

Sofia: Hei famo, var e du (missä oot)? E du på taivaassa? ootko taivaassa?

Sofia: Me ei kuule nähdä sua...

Sofia: hei hei famo...

------------

Anton kääntyilee kovasti ja joutuu omituisiin paikkoihin ähistellessään lattialla. Näyttää yrittävän vetää jo polvia mahan alle. Kauhea yritys on päällä, jos vaikka pääsisi pian siskon perään. Tänään illalla Anton olisi ainakin halunnut päästä Sofian kanssa pomppimaan sohvalle. Pikku-ukko oli kuin lentoon lähdössä mun sylissä seisoskellessan, silmät oikein välkkyivät kun Sohvi POMPPI ja pomppi ja pomppi. Lopulta oli pakko kieltää SEKIN hauskuus kun hengitys rohisi oikein kunnolla. Tekee tosi hyvää kun on kovassa yskässä... Sitten päätettiin viettää elokuvailtaa (Anders on ollut jossain duunin "virkistys" päivässä/illassa/yössä). Tehtiin oikein popcornia ja sitten istuttiin sohvlla vierekkäin ja ei kun DVD käyntiin...

NO, katsottiin Muumia noin 5 min kunnes Sofiaa alkoi pelottaa ja itkettää kun hän pelkäsi että Muumipeikko kadottaa leijansa. Sitten yritettiin katsoa Saariston lapsia, mutta se piti lopettaa kun Melker-pappa putosi veneestä ja Sofiaa alkoi itkettää... Lopulta elokuvailta huipentui Aino-kirjan lukemiseen.. Luettiin kaksi Aino-kirjaa muutamaan kertaan. Elokuvailta siiryi varmaan muutaman vuoden päähän. Ymmärrän hyvin Sofiaa.. Mä en ole koskaan pystynyt katsomaan esim. Lassie -elokuvia tai edes Nils Holgerssonia koska mua jotenkin ahdisti ja pelotti ja suretti ne....