Mä olen ollut aina marraskuussa ihan sairaan väsynyt. On niin pimeää ja synkkää. Töissä ollessa työpaikan loisteputkivalaisimet karkoittivat osaltaan pimeyttä ja kun teki pitkiä päiviä niin marraskuun sai kulumaan nopeasti. Nyt kotona ollessa tää pimeys vie mennessään. Mua väsyttää ihan sairaasti. Osasyyllinen nukkuu just päiväuniaan vaunuissa, Sofia on ryhtynyt heräilemään n. 5 kertaa yössä, ja huutaa sitten täysillä. Ihan pienenä vauvanakaan hän ei nukkunut näin huonosti. Ilmeisesti just puhkeamassa olevat etuhampaat on syynä tähän riehumiseen. Ja varmaan myös kehitysvaihe aiheuttaa yöllistä levottomuutta, kun pitää kokoajan pelätä ettei se äiti vaan häviä minnekään. Yritä nyt sitten tässä vierottaa lasta yösyömisestä kun tyyppi ei taltu muulla tissillä. Siirretään se vieroitus sitten hamaan tulevaisuuteen... Ei paljon helpota kun joku sanoi että ei se enää ekalla luokalla...

Työkuviotkin vähän kurjistaa tätä tilannetta, vaikka tosiaan nyt pitäisi nauttia täysillä kotonaolosta ja siitä että on edes jotain hommia mitä käydä silloin tällöin tekemässä, niin mä vaan huomaan surevani jälleen kerran sitä että ei ole omaa työtä mihin palata... Minä sain tehdä itsenäistä ja mukavaa duunia, unelmatyötäni, ennen äitiyslomaa. Nyt tulevaisuus on ihan harmaan usvan peitossa. Vaikka järjellä ajateltuna tiedän että kyllä tää tästä, aina löytyy jotain, niin Jotain ei kuitenkaan ole sama kun että saisin takaisin vanhan hommani, josta nautin, ja jonka tekemiseen minulla on tietoa ja taitoa, uusia ideoita ja sydämen paloa.

Tää oli nyt vähän valivali -osastoa, koittakaa kestää. Väsymys kun vie voiton niin hyvä asioita on vaikea nähdä... Loppukevennyksenä tulee kuva jossa Sofia puskee Elmoa... Elmo ei ihan vielä uskaltanut pistää hanttiin, voi olla että kohta Sofia saa varoa, kun Elmo kostaa kaikki kokemansa vääryydet ;-)