Ensimmäiset olympiakisani oli Los Angelesin kisat vuonna 1984. Silloin heräsin aamuyöstä seuraamaan 10-vuotiaan innolla naisten telinevoimistelua. Nukahdin sohvalle kun nyrkkeily alkoi kuuden kieppeillä.
Nyt telinevoimistelua lähetetään sopivaan aamiaisaikaan, suurinpiirtein aamukahdeksasta kymmeneen. Meidän kisastudio on rakennettu olohuoneeseen: lattialla om patja pieniä jumppaajia varten ja äiti saa nauttia kahvinsa kerrankin tv:n äärellä. Sofia seuraa voimistelijoita "asiantuntevasti" selostaen: "Toi on piluetti, nyt tulee käsien heilutus". Ja tietysti haluaa itse mukaan: "Äiiitiii, mä haluun kans tehdä tolleen". Kyseessä taisi olla pienen kiinalaisen huima eritasonojapuusarja.
Sofia siis huiskii menemään jumppamatolla, Anton puolestaan yrittää matkia ja heittäytyy suorin vartaloin vatsalleen, ja hytkyy musiikin tahdissa.
Minä en tiedä mitä seurata, telkkaria vai live-esitystä. Muutamat ohjelmat olen kyllä saanut taas nauttia, ja on se kumma, että vieläkin veri vetää jumppasalille. Heti kun on mahdollisuus, lähden aikuisten telinevoimisteluharjoituksiin. Espoossa niitä järjestää ainakin Espoon telinetaiturit.
Tässä kuitenkin pienemmän jumppaajan näytteitä:
Tässä vaaka (vai onko se jalannosto sivulle...)
Käsien heilutus
Ja huipennuksena päälläseisonta
PS. Sofia lähettää ukille lentosuukkoja! (No... koska ukki on mennyt lentokoneella Kiinaan)
Kommentit