Pientä köhää oli ilmassa jo melkein viikon verran mutta vain herätessä, toissayönä alkoi sitten ihan järkyttävä yskä ja rohina. Siinä sitten valvoin klo 02.30-04.00 ja kuulostelin että tukkeutuuko koko hengitys (neuroottista... ) No, ei tukkeutunut. Eilen päivällä tyttö oli ihan hyväkuntoinen ja reipas, varustettuna tosin käheällä äänellä. Illalla sitten yskä oli pahentunut ja lämpöäkin oli joten Anders vei Sofian lääkäriin (minä olin tietysti töissä) No, keuhkot oli kunnossa, eikä korvissakaan ollut mitään. Yskänlääkettä (Ventoline) lääkäri määräsi hakkaavaan yskään ja sanoi että höyryhengitys auttaa, ja jos yöllä tulee yskäkohtaus niin rohkeasti vaan avonaisen ikkunan eteen hengittämään raitista ilmaa. Kuulostaa vähän hurjalta näin pakkasella. No, onneksi viime yönä ei yskä niin paljoa vaivannut, helpotukseksi riitti äidin silittely ja veden juominen.

Aika jännää on se, että koska Sofia on ollut niin terve kokoajan, niin tällainen pienikin tauti tuntuu ihan hurjalta sairaudelta... Täytyy nyt toivoa että näitä sairauksia ei alkaisi tulla ihan liukuhihnalta, vaikka odotettavissahan sitä on tuon päivähoidon alkamisen takia. Jostain luin että alle kolmevuotiaat päiväkodissa olevat lapset sairastavat keskimäärin 100 päivää vuodessa kun kotihoidossa olevat taas 30 päivää. Aika hurja ero. Mä olen päättänyt että Sofia jää pois hoidosta kun mä jään äitiyslomalle. Ja olen jo etukäteen miettinyt moneen kertaan että mitä tehdään kun tämä pikkukakkonen on hoitoiässä. Saa nähdä mikä tilanne on silloin ja millainen hinku työelämään. Eniten tuossa päivähoidossa tökkii noiden mahdollisten sairauksen lisäksi se että esim. Sofia on ihan rättiväsynyt kokoajan. Päiväunet jää hoidossa lyhyiksi ja kai se jatkuva metelikin väsyttää. Lisäksi mä ihan itsekkäästi tahtoisin vaan olla Sofian kanssa koska meillä on aika kivaa yhdessä. Muutama päivä sitten kun vein Sofian dagikseen, he alkoivat maalata vesiväreillä ja mun miti ihan väkipakolla repiä itseni sieltä pois kun olisi ollut niin ihana jäädä mukaan hommailemaan. Ärsyttää kun toiset ihmiset saavat esitellä elämän ihmeitä minun lapselleni... Toisaalta enpä tiedä kuinka rentouttava maalaushetki se siellä olisi ollut. Ehkä parempi harjoitella tätien kanssa ja sitten kun Sofia on noin 12 -vuotisas, me voimme järjestää yhteisiä taidetuokioita ;-) Näihin kuviin ja tunnelmiin. Sofíalla on musta tussi kädessään.. APUA!!!