Siltä nyt tuntuu vaikka on niitä vapaapäiviäkin välissä. Lapset ovat saaneet totutella siihen, että äiti ei ole kotona nukkumaanmenoaikaan. Sen verran hyvin olen iltatöitä tehnyt ja jatkoa seuraa...  Hyvin kotona on kuitenkin mennyt. Tuntuu, että eniten reagoi Sofia, joka on alkanut taas itkeskellä pahoja uniaan pitkin yötä.

Sofia on aloittanut päiväkotiharjoittelun (sekin voi vaikuttaa öihin) ja ensi maanantaina alkaa sitten oikea arki. Hoitopäivät ovat ma, ti ja ke, ja niitä päivinä myös minä olen useimmiten töissä. Antonin hoito järjestetään tilanteen mukaan. Olen ilmoittanut töihin tekeväni vain iltavuoroja, joten Antonin hoitotarve on vain pari tuntia iltapäivisin.

Vaikka on kivaa että lapset kasvavat ja elämä helpottuu (ja äiti pääsee töihin tuulettamaan aivojaan) niin silti ilmassa on haikeutta. Ihan täysillä ei vielä juosta työpaikan, päiväkodin, kaupan ja kodin väliä, mutta silti "leppoisat" päivät, jolloin aamulla saatettiin pohtia löysäillen että mitäs tänään tehtäisiin, ovat osittain takana. Tokihan meillä on vieläkin yhteistä aikaa, mutta kyllä se nyt alkava päiväkoti-dagis tulee rytmittämään meidän elämää. Toisaalta samalla tavalla rytmiä olisi tuonut seurakunnankerho, jos Sofia olisi sinne mennyt. Me valitsimme päiväkodin, koska A) se on lähempänä ja B) Antonkin menee hoitoon vuodenvaihteessa ja meidän mielestämme olisi ollut epäreilua Sofiaa kohtaan laittaa hänet nyt kerhoon, josta olisi saanut kavereita jne. ja sitten vuodenvaihteessa taas revitty uuteen paikkaan uusien kavereiden keskelle. Tällä ratkaisulla saatiin hieman jatkuvuutta muuten epäsäännölliseen elämään. Epäsäännöllisyyden kun takaa minun hyvin epäsäännöllinen vuorotyöni.

Nytkin olen töissä ;-) Huomenna lähdetään mökille loppuviikoksi, Anders pitää vielä kesälomaa. Minä piipahdan Pasilassa pe-la -yönä, kuunnelkaa Nukkuuko stadi...

Ps. Varattiin juuri lomamatka. Lähdetään koko perheen voimin Teneriffalle marraskuun alussa. Jihuu, aurinko täältä tullaan!