Niin se aika kuluu, perjantaina on edessä se suuri päivä jolloin meidän vauvan "pitäisi" syntyä. Tosin me kaikkihan tiedämme, että vain 5 % vauvoista syntyy laskettuna päivänä. Ja minä kyllä luulen että tämä vauva syntyy reilusti toukokuun puolella. Neuvolan tätikin on jo valmiiksi varannut mulle aikoja ihan sinne asti kunnes siirryn Jorvin tarkastusten piiriin. Jos ei mitään ihmeitä tule eteen niin ensimmäinen kontrollikäynti siellä on toukokuun 9. päivä, ja voisin kuvitella että viimeistään 11.5. synnytys käynnistetään, jos ei vauva itse ymmärrä syntyä sitä ennen.

Kovin paljon ei ole merkkejä lähestyvästä H-hetkestä. No, vähän supistuksia on tullut, mutta ei sen ihmeemmin, vauva on laskeutunut vähän alemmas, mutta pää heiluu vielä ihan reilusti. Eikä mulla itselläkään ole mitään hätää, verenpaine pyörii siellä 110/70 tasolla, paino nousee:-( tasaisesti muutamalla sadalla gramalla per viikko, pystyn liikkumaan suht' notkeasti ja kävelemään vielä monen kilsan lenkkejäkin ilman suurta tuskaa. Iltaisin ole tosi ävsynyt ja yöllä heräilen, mutta vointi on hyvä kun saa nukkua päiväunia. Eikä tämä odotuskaan vielä edes kauheasti ahdista... Nyt jopa toivon että vauva ei syntyisi ainakaan pariin päivään, koska mulla on niin nuhainen ja yskäinen olo (TAAS). Sofialla oli pieni flunssa ja tottakai mä sain sen. No, ainakin Sofialta tauti meni nopeasti ja suht kivuttomasti ohi.. Inhottavan tuntuinen on vaan tämä kutiseva yskä.

Viikonloppuna käytiin katsomassa Andersin kaverin kaksi kuukautta vanhaa tyttövauvaa. Olisihan se jo ihana saada tämä omakin vauva syliin! No, enää korkeintaan 2,5 viikkoa ja se on lyhyt aika...

Sofia  on luvannut antaa suukkoja ja halauksia vauvalle, kunhan se syntyy. Tässä esimakua "Puss puss beibi"