Parempi on kai kirjoittaa harvoin kun ei koskaan.. Töissä kun kaiket päivät istuu koneen (tarkemmin koneiDEN) ääressä ei enää kotona ollessa jaksa.

Kaikille teille jotka ette vielä ole asiasta kuulleet... Meille tulee vauva! Laskettu aika on huhtikuun 27. päivä. Nyt on siis viidestoista raskausviikko menossa. Rv 10+ kuuluivat sydänäänet neuvolassa ja rv 12+0 oltiin np-ultrassa, jossa todettiin kaiken olevan kunnossa. Pahoinvointia oli viikoilla 6-12, oloa helpotti vaan jatkuva syöminen, joka kyllä tuntuu muutamana ylimääräisenä kilona :-( Nyt jäljellä on enää järjetön ruokahalu, jos ei ruokaa ole pöydässä ruoka-aikana, alkaa suurinpiirtein savu nousta korvista ja tekee mieli heittäytyä lattialle hakkaamaan lattiaa, MULLE RUOKAAAA! Tää on mulle taas tosi outoa koska normaalisti kestän nälkää ihan hyvin, eikä verensokerin lasku ala heikottaa. Mut tätä nykyä alkaa. Sama oli Sofiankin kanssa. Joka muuten on jo iso tyttö, ainakin omasta mielestään... Anders on opettanut Sofialle että vauva on mamman massussa. No, yhtenä päivänä Sofia tuli repimään mun paitaa ja katseli mahaa "Missä vauva?".. Hetken aikaa asiaa tutkailtuaan totesi "inga vauva", ei siellä mitään vauvaa ole.

Pikku leipuri työssä

Sofia aloitti päiväkodissa muutama viikko sitten. Huh, oli kyllä aika rankkaa alussa, viime viikolla sitten jo parina päivänä tyttö jäi hoitoon kirkumatta, mutta oli kuulemma todistellut koko päivän "mamma hämta", "mamma hakee". Oli hokenut sitä kuin mantraa. Ehkä se auttaa kestämään sen "kauhean" ajan joka on pakko olla hoidossa. Nyt ainakin aluksi Sofia on  kolme päivää viikossa siellä, katsotaan sitten vuoden vaihteen jälkeen uudestaan. Töitä mulla on ollut ihan riittävästi, ja koska palasin takaisin koulunpenkille, niin voi olla että ensi vuonna Sofian on pakko olla täydet viikot hoidossa, jotta mä saan jotain tehtyä. Jos toi hoidossa oleminen nyt alkaa rullaamaan. Pahinta siinä on se että Sofia on ihan rättiväsynyt kokoajan.. Vaikka nukkuu siellä ihan ok, ja öisinkin noin 10 tuntia. Nyt viikonloppuna typy ottikin oikein kunnolla uniovelkojaan tkaisin, ja nukkui parina yönä 12 tuntia ja päiväuniakin ihan normaalisti vajaat kaksi tuntia. No, tänään meillä onkin ollut oikea päivänpaiste vapaapäivää viettämässä.

Meidän äiti oli tänään selkäleikkauksessa. Kaikki oli mennyt hyvin kun just äsken soitin sairaalaan. Jos nyt oikein ymmärsin, niin hermoihin ei ollut tarvetta koskea, ainoastaan kysta oli poistettu. Tänään illalla mennään piipahtamaan Jorvissa.

Tämän päivän suurin ilon aihe tuli postissa, huusin nimittäin huuto.netistä pari Pupu Tupunaa, ja tänään ne sitten olivat vihdoin perillä. Ihan käsittämätöntä oli tuntea niitä selatessa jotain jänniä muistikuvia omasta lapsuudesta. Kuinka olinkaan halunnut itselleni just sellainen kaapin, minkä päälle Pupu Tupuna kiipesi, ja kuinka ihanaa olisikaan tehdä pupujen kanssa lumiukkoa ja kerätä kukkia äidille entä eikö olisikin ihanaa olla niin pieni että mahtuu lipaston laatikkoon nukkumaan? Hippi-hiiri on...