Mun piti olla koko pääsiäinen töissä, mutta toisin kävi. Pitkäperjantaina aamulla raahauduin töihin vain todetakseni, että kuume nousee, sinnittelin muutaman tunnin ja lähdin kotiin. Kotona jo pari päivää aiemmin alkanut päänsärky yltyi, ja en enää uskonut sen ovan migreeniä, jona olin särkyä lääkinnyt, vaikka kaikki oireet pahoinvointia myöten migreeniin viittasivatkin. Mutta kun oli myös se yskä ja kuume ja nuha, ja olo vaan paheni pahenemistaan. Päätin siis lähteä päivystykseen näyttäytymään. Muutaman tunnin odotuksen jne. jälkeen pääsin lääkärin pakeille ja hän passitti labra-tutkimuksiin, koska yskä ja päänsärky olivat niin kovat.

Seuraavaksi pahoinvointi yltyi niin, että oksensin reippaasti Jorvin päivystyksen aulassa, onneksi mukana oli muovipussi jonka tempaisin käsilaukustani ja laattasin vatsani tyhjäksi muutaman spurgun suurinpiirtein lyödessä tahtia. Itkuhan siinä pääsi. Pelastavaksi ritariksi paikalle säntäsi Securitaksen (tms.palvelun) mies, joka ystävällisesti ohjasi minut vessaan hoitamaan toimituksen loppuun... Nyt jo naurattaa mutta silloin ei.

Olo helpottui vähän, sain lääkettä ja nukuinkin hetken, ja pian tuli lääkäri-Ahmed kertomaan että virus se vaan vaivaa ja ilmeisen kova ja sitkeä migreeni. Sitten lähdin kotiin sairastamaan... Oli pitkä-pitkä-pitkäperjantai.

Eilen maanantaina oli eka kuumeeton päivä, mutta vielä tänäänkin on ääni ihan poissa pelistä, joten en päässyt töihin tänäänkään. Torstaina on seuraava yritys, jospa silloin...

Sofia ei onneksi ole tullut kauhean kipeäksi. Muutamana päivänä hän oli ehkä tavallista väsyneempi ja viihtyi sylissä ja lämpöäkin oli piirun verran. Lievä yskä vaivaa myös mutta onneksi tauti on kaikkinensa noin mieto.