Joo, kyllähän tässä vauvan kanssa pärjäillään oikein hyvin. Poika nukkuu ja syö pari kertaa yössä eikä harrasta öisiä itkukohtauksia, ähisee pääasiassa, tai kakkaa ;-)

Vauvanhoito on lastenleikkiä verrattuna päivittäiseen taisteluun vahvatahtoisen uhmaikäisen kanssa. Huh. Kättä väännetään aivan kaikesta; vielä kuukausi sitten vaikeista tilanteista selvisi leikillä tai vetoamalla tytön taitoihin: Osaatko Sofia näyttää missä on sun potta? Nykyään vastaus on: "EN!!! Sofia juoksee karkuun, ota kiinni". Tänään päiväunien jälkeen Sofia mm. huusi puoli tuntia täyttä huutoa kylpyhuoneessa kun ei halunnut laittaa vaatteita päälle, eikä myöskään halunnut tulla pois kylppäristä, hän ei myöskään sallinut äidin silittää tukkaa ( ÄLÄ KOSKE!!!) eikä halunnut keskutella asiasta (ÄLÄ PUHU MULLE!). Alkoi jo melkein naurattaa kun toinen oli niin tosissaan vihainen...

Välillä ei todellakaan naurata kun tähän uhmaamiseen liittyy myös pikkuveljen läpsiminen ja töniminen ja nipistely. Oikein harmittaa pikkuisen puolesta kun siskon paijaus muuttuu silmänräpäyksessä lyönniksi tai kun hän on juuri nukahtanut sisko päättää tökkiä sormella poskeen. Minkäköhänlainen on pikkumiehen perusturvallisuuden kehittymisen laita, kun aina saa olla lievän kiusanteon kohteena? Ensi viikolla, kun jään yksin kotiin lasten kanssa, täytyy vaan pitää vauvaa kantoliinassa ettei Sofia pääse käsiksi. Toisaalta sekin on Sofian kannalta huono juttu, koska hän tosiaan tuntee itsensä syrjäytetyksi, kun vauva vie niin paljon aikaa. Ja mä olen vieläkin hieman toipilas sen leikkauksen takia. En voi vielä nostella jne. Mutta eiköhän tämä tästä, Sofia tottuu pikkuhiljaa pikkuveljen olemassaoloon ja me opimme miten Sofian kanssa on toimittava. Ensi viikolla voidaan jo jonkun verran palata Sofian arkihommiin, kun minä olen taas astetta paremmassa kunnossa että jaksan lähteä puistoon ja kavereiden luo. Rutiinit luovat turvaa uhmaiän tuiskuissa ja nyt meillä on rutiinit olleet ihan hakusessa kun ollaan oltu kaikki kotona ja yritetty opetella elämään neljästään.

Tässä kuitenkin kuvakollaasi siitä IHANASTA uhmaikäisestä, niitäkin hetkiä on... ja paljon. 

Sofia ja Annabella päiväkävelyllä kotipihalla

Sofia ja Nalle aamukahvilla

Sofia lukee "Ville laskee sataan" -kirjaa pikkuveljelle. "Se on minun pikkuveli" kertoi  Sofia myös naapurin sedälle jalkapallopelin tuoksinnassa.

Uusi hiekkalaatikko on ollut todella suosittu leikkipäikka viime päivinä. Ja omalle aidatulle pihalle tytön uskaltaa laskea hetkeksi yksinkin (ei nimittäin pääse karkuun, ainakaan vielä..)

Loppuhuipennuksena meidän ihan pikku ukkeli, joka nukahti kippuraan kantoliinaan. Liina on herran suosikkipaikka; vaikka mahaa vääntäisi kuinka liinassa hän rauhoittuu.