Sofia on ollut päiväkodissa nyt kaksi viikkoa eli kuusi kokonaista päivää. Alku oli hankala, Sofia tarrautui syliini kaikin voimin ja itki sydäntä riipaisevati: "Älä jätä mua tänne.." Pakko oli jättää. Sitten kuudentena dagispäivänä ääni kellossa muuttui: " Mä en aio tänä aamuna itkeä ollenkaan", sanoi Sofia ulkovaatteet riisuttuaan, Ullamaija kainalossaan, marssi leikkitilaan ja vilkutteli kavereille hej, mä tulin nyt...

Anton on sopeutunut äidin työssäkäyntiin myös hyvin. Ehkä se että hoitajina ovat pääasiassa olleet isä ja mummi, auttaa asiaa. Vuodenvaihteessa sitten nähdään miten Antonin päiväkotiura alkaa.

Mulla on takana muutama aika tiukka viikko, olen ollut töissä 5-6pv/vko. Nyt jatkossa tein selkeän ratkaisun ja vähensin töitä niin, että olen töissä kolmena päivän (siis iltana) viikossa. Kun eihän minun pitänyt vielä töitä aloittaa.. ;-) No, hyvä on että vientiä riittää. Ja on mahdollisuus antaa välillä aivoillekin haastatta.

Eipä meille sitten oikein muuta kuulukaan. Viikon päästä lähdetään tänä syksynä viimeistä kertaa mökille, otetaan pitkä viikonloppu meri-ilmaa ja pimeitä syysiltoja. Voisihan sitä sienimetsälläkin piipahtaa.

Hyvää syksyä kaikille!