<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tässä tulee kuulumisia meidän hiihtolomalta muutaman viikon takaa.

 

Oltiin viikko 14 Ylläksellä hiihtämässä. Reissussa mukana olivat meidän perheen lisäksi Sanna, Vesa ja Elmo (8kk). Pohjoiseen lähdettiin kahdessa erässä, miehet autolla ja naiset & lapset lentäen. Moni tuttava sanoi etukäteen että onpa kiva työnjako... Hyvän diilin tytöt teitte, mutta en ole ihan varma että kumpi matkustustapa loppujen lopuksi oli se "helpompi". Ainakin meillä oli hikistä ähellystä lentokoneessa kun sylissä kiemurteli vilkasliikkeinen 1-vuotias. Miehillä taisi olla vähän leppoisemmat tunnelmat, vaikkakin ajokeli oli tosi huono.

Kaikki meni kuitenkin ihan mallikkaasti vaikka matkustukseen kuului taksissa istumista, lentämistä ja vielä tunnin bussimatka ennen kun oltiin Äkäslompolossa.

 

Lentokoneessa

 

Ainoa mutka matkaan tuli kun huomattiin että meidän rattaat olivat menneet rikki lennon aikana, vasen takapyörä meni "koiraa". Rengas oli vääntynyt ja pinnat olivat osoittain poikki. Onneksi rattaat sentaan kulkivat eteenpäin, vaikka rengasta piti välillä potkia että sen sai taas pyörimään. Miehet luulivat renkaan rikkoutumista aprillipilaksi ja uskoivat sen todeksi vasta kun saapuivat perille.

 

Tässä tunnelmia viikon varrelta...

 

Sunnuntai 2.4.2006

 

Sanna ja Vesa lähtivät heti aamusta hiihtoretkelle ja me Andersin kanssa jäätiin lapsenvahdeiksi. Käytiin potkukelkkailemassa ja Elmo nukkui aamupäiväunensa levollisesti Lapin raikkaassa ilmassa. Iltapäivällä lähdettiin Andersin kanssa korkkaaman Ylläksen rinteet. Sumua oli ilmassa ja lumisadetta myös, mutta kyllä oli ihanaa taas viilettää pitkin rinteitä. Reisilihakset olivat loppuiltapäivästä jo aivan puhki, kun lumipöppörössä laskeminen on niiin raskasta. Tuli kuitenkin urheiltua. Illalla syötiin Sanna loihtimia täytettyjä lettuja. Nam!

 

vauhtikaksikko

 

Maanantai 3.4

 

Andersilla ja minulla oli aamuvuoro rinteessä ja vau! Äkäslompolossa paistoi aurinko täydellä terällä. Tunturin laelta näkyi sitten todellisuus; Ison-Ylläksen puolella oli aivan pilvistä. Pilvet ikäänkuin kiertyivät Ylläksen ympärille jättäen osan tunturia vapaaksi auringon säteille. Siinä taas nähtiin miten ihmeellistä voi Lapissa olla. Hissien ala-asemalla ei olisi ikinä voinut uskoa että muutaman kilometrin päässä on täydellinen laskukeli. Tavattiin mäessä Niklas ja Malena, jotka lomailivat Ylläsjärven puolella ja laskettiin yhdessä muutaman tunnin ajan, kunnes meitä kutsui kotielämä.

Sanna ja Vesa lähtivät rinteeseen ja me jäimme valmistelemaan iltaruokaa ja pitämään huolta lapsikaksikosta. Illalla käytiin vielä hiihtoretkellä, Anders hiihti 16 km pitkän Velhon kodan -lenkin (tosin vauhti oli ollut niin kova että ei ollut nähnyt koko velhon kotaa ;-) ja minä hiihtelin 10km perinteisellä tyylillä.

 

Tiistai 4.4.

 

Aamulla lähdettiin Sannan kanssa mäkeen. Sumua oli ja tuulta ja tuiskua. Vauhdin hurmaan päästiin silti. Sumussa laskiessa on vaan tosi vaikeaa tajuta omaa vauhtia koska ei ole mitään kiintopisteitä, samoin rinteen jyrkkyyttä ei pysty arvioimaan kun sankka sumu ja rinne ovat ikäänkuin yhtä valkoista massaa. Ei auttanut kuin olla tosi varovainen. Iltapäivällä mäkeen lähtivä pienen harkinnan jälkeen miehet, sumu oli hälvennyt ja rinteet olivat olleet vielä iltapäivälläkin oikein hyvässä kunnossa.

 

Hiihtoretken jälken on hyvä harrastaa vauva-jumppaa

 

Keskiviikko 5.4.

 

Aamupäivällä rinteitä valloittivat Anders ja Vesa. Sannan kanssa käytiin ostoksilla ja minulle tarttui mukaan Sofialle talvihaalari ensi talveksi ja uudet laskettelusauvat (vanhoista, vuodelta 1985 olevista sauvoista rikkoutui edellisenä päivänä sommat).

Iltapäivällä me lähdettiin Sannan kanssa nauttimaan ihanasta aurinkoisesta päivästä, täydellisestä kelistä. Rinteet olivat loistokunnossa ja suksi kulki. Välillä istuttiin rinneravintolassa kuumia minttukaakaoita nauttien ja auringon säteitä keräillen. Ihanaa, mahtavaa!

Kotiin palatessa koitti päivän miinus. Sofia oli käytännössä nukahtanut lattialle ja Anders oli nostanut tytön sänkyyn nukkumaan...  Sieltä sitten heräili tuhiseva ja itkuinen tyttö joka oli ihan tulikuuma. Annoin vähän lääkettä, koska Sofia selvästi valitti huonoa oloa kokoajan. Illalla Sofia oli ehkä vähän tavanomaista väsyneempi, mutta ei mitenkään kauhean sairaan tuntuinen.

 

Torstai 6.4.

 

Meidän piti lähteä heti aamusta koko porukan hiihtoretkelle, mutta koska Sofian olotila oli edelleen arvoitus niin me jäimme kämpille ja Sanna, Vesa & Elmo pakkasivat retkitamineet reppuun ja ahkioon ja lähtivät tuulta ja tuiskua uhmaten retkeilemään. Se oli hyvä ratkaisu sillä ilma muuttui hieman parempaan suuntaan päivän edetessä ja hiihtoretkellä oli kuulemma ollut tosi hauskaa. Me taas vietimme mökkipäivää.. Sofia ei ollut kauhean sairas ja iltapäivällä hän alkoi olla jo ihan oma vauhdikas itsensä. Puolenpäivän maissa Anders lähti hiihtoretkelle joka kestikin sitten kolme tuntia ja kilometrejä kasaantui muistaakseni 30. Itse pääsin hiihtämään loppuiltapäivästä ja sain sivakoitua työllä ja tuskalla 16km. Lumi tarttui suksenpohjiin ja välillä tuli epäusko kun ihan yksin hiihteli menemään ja eikä missään näkynyt ristin sielua.. No onneksi selvisin sieltä ehjänä ja vielä ihan hyvävoimaisena takaisin mökille, jossa jo muut odottelivat "limonaadi-vaatteissa", jotta päästäisiin lähtemään ravintolaan syömään. Ja päästiinhän me... Lapset käyttäytyivät hienosti.. Sofia jahtasi paria poikaa ja Elmo hymyili vieraisiin pöytiin.

 

Lapin tyttö

 

Perjantai 7.4.

 

Loman viimeisenä päivänä lähdettiin Andersin kanssa heti aamusta mäkeen. Huh huh. Yöllä oli satanut reilusti lunta ja tuullut, ja tuuli oli kasannut yllättäviä tömpyröirä rinteisiin. Sitten vielä kun tähän soppaan lisätään hernerokkasumu, niin auraamiseksi meni pari ensimmäistä tuntia rinteessä. Sitten alkoi näkyvyys parantua ja laskemisesta alkoi taas nauttia. Siinähän se aamupäivä sitten menikin ja piti jo lähteä mökille, missä odotti lastenhoitovuoro. Sanna ja Vesa lähtivät pitkälle hiihtoretkelle. Tässä vaiheessa aurinkokin alkoi jo pilkahdella pilvien takaa. Illalla käytiin vielä Andersin kanssa ylellisellä yhteisellä hiihtolenkillä luistellen. Siinä meni se päivä, yhtä nopeasti kuin kaikki muutkin lomapäivät. Illalla ohjelmassa oli vielä sauna ja kun lapset saatiin nukkumaan, herkuteltiin aikuisten kesken, ja rauhassa, tacoilla.

 

Äkäslompolo -järven jäällä, taustalla häämöttää Ylläs-tunturi

 

Lauantai 8.4.

 

Edessä oli kotimatka. Miehet lähtivät edeltä autoilemaan jälleen läpi Suomen ja me Sannan ja lasten kanssa jäimme odottamaan lentoa. Kaikki meni jälleen mainiosti ja Halsingissä vastaaottokomitea (johon kuuluivat ukki, sekä Elmon Ile-ukki ja Tuula-mummi) sai vastaanottaa  ja viedä kotiin väsyneet mutta onnelliset matkalaiset.