Mua ottaa ihan älyttömästi päähän tämä kesä -ja talviaikoihin siirtyminen. Mua ei haittaisi pätkääkään pimeät aamut tai illat kunhan vaan pysyttäisiin samassa ajassa kokoajan. Syy tähän on omat univaikeudet... Yleensä tämä talviaikaan siityminen ei tuo mulle ollenkaan ongelmia. Voin kevysti valvoa illalla tunnin pidempään ja sitten nukun myös oikein mukavasti aamuisin sen tunnin, mutta näköjään lapseni ei. Tänään herättiin vähän ennen seitsemään reippaasti puristelemaan äitiä nenästä ja seuraavaksi jo potkittiin poikittain sängyssä... Ääh.

Kesäaikaan siirtyminen on sitten mun kohdalla asia erikseen, en edes vielä jaksa murehtia sitä väsymyksen määrää. Mä kun olen iltavirkku henkeen ja vereen! Mun puolesta voitaisiin viettää kesäaikaa ympäri vuoden. Joku viisas voisi oikeastaan kertoa mulle miksi hitossa kelloa pitää ylipäätään siirtää!?! Ja vastaukseksi ei kelpaa se että niin tehdään koko Euroopassa...

Tänään illalla olisi tarkoitus lähteä taas kokeilemaan lenkkeilyä, jos sillä saisi vähän virtaa. Taitaa olla että mä olen hieman nuhjuinen myös siitä syystä että olen kohta parin viikon ajan parannellut selkää enkä ole päässyt hakemaan kunnon hikeä. Selkäsärky on tosin hieman harhaanjohtava ilmaisu, koska kipuja on ollut alueella "ristiselästä alaspäin". Erityisesti vihlontaa tuntuu nivusissa, alavatsalla ja alaselässä. Toissa viikolla kävin lääkärissä, joka passitti röntgeniin ja verikokeisiin. Sieltä ilmeni vain se että lanneranka on suoristunut, ilmeisesti kireiden lihasten takia. Niin sanoi lääkärisetä ja antoi lähetteen fysioterapiaan. Eräällä postituslistalla keskusteltiin eilen samasta aiheesta ja siellä epäiltiin myös hormonien vaikutusta... Nyt ei siis puhuta mistään laittomista hormoneista vaan raskauden- ja imetyksenajan muuttuneesta hormonituotannosta, joka saattaa aiheuttaa jotain muutoksia, ilmeisesti erityisesti nivelsiteissä niiden löystyessä. Jaa, oli syy sitten mikä tahansa, olis ihan sikakiva, jos pystyisi juoksemaan ilman, että lenkin jälkeen kävelee kuten Notredamen kellonsoittaja.

Sofia muuten sai viikonloppuna hyppykiikun. Voi sitä riemua, kiljuntaa ja vauhtia.