Tänään luvassa on tuuulta ja tuiskua. Aamulla näytti melkoisen harmaalta mutta herätys pelasti päivän. Mikä onkaan sen mukavampaa kuin herätä kujerrukseen ja jokelteluun. Sittten lämmin ja naurava vauva kainaloon ja lepäilyä vielä hetken. Kotiäitiyden etuja ;-)

Hesarissa kirjoitettiin tänään lasten kotihoidosta otsikolla "Kotihoidontuki ja työttömyys toivat Suomeen tilapäisen kotiäitiyden".

"Suomessa kunnallisen päivähoidon käyttö on dramaattisesti vähentynyt. Yli 60% alle kolmevuotiaista lapsista hoidetaan kotona"

Hyvä niin, sanon minä, mutta mutta mutta.... Jostain syystä tästä asiasta ollaan huolissaan.

Totta on se, että nuoret naiset ovat monesti näitä kuuluisia pätkätyöläisiä. Otsikossa mielestäni vain lyö silmille tuo asenne että kotihoidontuki olisi jotenkin "syyllinen" naisten pätkätöihin ja mahdolliseen kotiäitiyteen. Voisiko myös kenties ajatella että kotihoidontuki mahdollistaa äidin kotiinjäämisen, kotiäitiyden IHAN OMASTA HALUSTA? Hahaa.

Ehkäpä monet meistä nykyäideistä ovat niitä lapsia jotka on 70 -luvulla raahattu päiväkotiin seitsemältä aamulla kesken yöunien ja jotka ovat keikkuneet päiväkodin portilla vielä viideltä vanhempiaan odottaen. Ja nyt kun on omia lapsia he/tai me olemme halunneet hoitaa lapsia kotona. Ehkäpä myös työelämän kovuus ja kovatahtisuus vaikutttaa monilla siihen että mieluummin on kotona täysipainoisesti, eikä puoliksi töissä ja puoliksi kotona, kokien huonoa omaatuntoa jatkuvasti, olipa sitten kummassa paikassa tahansa. Itseäni, entistä työnarkomaania, ainakin ahdistaa jo etukäteen työ- ja kotielämän yhteensovittaminen. Miten löytää tasapaino?

Mielestäni Suomessa on erittäin hyvin järjestetty mahdollisuus viedä hyvinkin pieni lapsi hoitoon ja äideillä on täten mahdollisuus palata töihin (mikäli on työpaikka) Kotihoidon tuella taas ei kukaan elä.  

70- ja 80-luvuilla Suomessa korostettiin hurjasti sitä että me suomalaiset naiset saamme käydä töissä eikä meidän tarvitse olla kotona kuten keskieurooppalaisten kanssasisarien. Ehkäpä nykyään ollaan siirtymässä siihen ajatteluun että me äidit myös saamme olla kotona. Voisiko se olla syy kotiäitien lisäntyneeseen määrään? Lisäksi vielä muutama vuosikymmen sitten päivähoitomuodot oli moninaisemmat; nykyään tuntuu että se päiväkoti on ainoa mahdollisuus. Kuka tahtoo viedä vauvan tarhaan? Tärkeintä kai kaikessa on se että perheillä olisi mahdollisuus valita, että ei olisi pakko olla kotona tai pakko mennä töihin kun lapset ovat pieniä.

Ehkäpä Hesarin juttu olisi pitänyt otsikoida toisin. Ei kotihoidontuki ole syyllinen kotiäitiyteen. Se niukkanakin mahdollistaa osittain perheiden selviytymisen. Nuorten naisten pätkätyöt on ongelma, mutta mistä se taas johtuu... se onkin ihan toinen juttu. Ja se miksi perheissä äiti jää kotiin.. noh, naisten euro on ymmärtääkseni edelleen 80 senttiä ja isien tuloilla maksetaan paremmin asuntolainoja ;-)

Tämä kaikki koskettaa juuri maidän perhettä. Minulla katkaistiin pitkäaikainen määräaikainen työsuhde äitiysloman aikana ja nyt äitiysloman päättyessä ei ole työpaikkaa mihin palata. Haluan myös olla kotona lapsen kanssa, koska mielestäni päiväkoti ei ole oikea paikka noin vuoden ikäiselle lapselle vaan sen ikäiselle on ehdottomasti parasta saada olla kotona. Lisäksi minusta on ihanaa olla kotosalla ja nauttia lapsen seurasta, kun kerran näin yli kolmekymppisenä sen lapsen olen saanut. Ongelman tuo vain juuri tämä pätkätyöläisyys ja se että pitääkseni itseni vireessä ja jalan työpaikan oven välissä, koen että minun on tartuttava työtarjouksiin.. Mikäli minulla olisi vakituinen työpaikka voisin olla x määrän kuukausia kotona hyvillä mielein ja sen jälkeen palata työelämään. Nyt ahdistuneena mietin että onko mulla enää ikinä duunia...

Kohta ukki tulee lapsenvahdiksi ja tämä kotiäiti lähtee pitämään jalkaa työpaikan oven välissä. Onneksi olen alalla jossa keikkailu on mahdollista.