Tai Sofia siis kävelee. Välillä hän kyllä vielä laittaa konttausvaihteen päälle, kun pitää päästä tosi lujaa tai on hankalakulkuinen maasto, kuten oma huone, jonka lattialle on levitetty kaikki lelut. Sofia on itsekin innostunut uudesta taidostaan niin, että tänään aamupäivällä käveli melkein tunnin pelkästään huoneesta toiseen, mutusteli samalla ruisleipää ja kävi aina välillä moikkaamassa äitiä. Ettei se vaan häviä minnekkään... Piti varmaan tutkia koko koti taas uudesta perspektiivistä.

Kävelyn kunniaksi kävin ostamassa Sofian huoneeseen uuden maton. Se on punainen ja hieno, Sofia itsekin oli ihan intona taputtelemassa mattoa paikoilleen. Sofia on kyllä tosi tyttö... Hän on alkanut kiinnostua pukemisesta tai pukeutumisesta. Ainakin hän yrittää laittaa itse hatun päähän ja se jos mikä on pukeutumista. Tänäänkin mä olin unohtanut piponi eteisen pöydälle ja kun Sofia huomasi sen, hän otti kiihdytyskonttauksen pipon luo ja yritti asetella sitä päähänsä. Noh, eihän se mennyt ihan kunnolla, vaan jäi lappeelleen, mutta Sofia oli mielestään hieno...

Hattuhommasta tuli mieleen yksi sähköpostissa kiertänyt kirje, joka kertoo naisista ja violetista hatusta. Kopion sen LISTAT sivulleni. Käy lukemasssa...

Nyt takaisin asiaan. Meillä ei taida olla enää vauvaa. Jotenkin tuon kävelemisen myötä Sofiasta on kuoriutunut iso tyttö, ehkä myös yksiin päiväuniin siirtyminen vaikuttaa, nyt eletään tavallista lasten rytmiä. Lisäksi Sofia on alkanut entistä enemmän ilmaista omaa tahtoa, hän osaa näyttää jos tahtoo jonkun lelun tai haluaa jonkun leikkimään kanssaan. Ruokailukin on taas helpottunut, toki vieläkin tarvitaan noin kolme kirjaa yhden ruokailun ajaksi ja mahdollisesti pari laulua, mutta tää on jo helppoa. Ehkä tosiaan myös nuo hampaat ovat osaltaan tehneet ruokahetkestä taistelutantereen. Kuukauden sisällä Sofialle tuli 5 hammasta ja kyllähän se vaikuttaa. Noh, nyt se meidän iso tyttö on jo nukkumassa, huomenna on edessä uudet kujeet.

Ai niin.. Vierumäellä oltiin viikonloppuna hiihtämässä. Hiihdin perjantaina 10 km luistellen, lähti vähän mopo käsistä ja rupesin kilpailemaan muiden hiihtäjien kanssa. Ja tällä kunnolla ei kannattaisi... Yöllä iski sitten päänsärky ja aamulla oli tosi tunkkainen olo. Onneksi olo helpottui ja lauantaina lähdin 10km perinteiselle lenkille.15 vuoden tauon jälkeen oli vähän käynnistysvaikeuksia, mutta kyllä se potku sieltä sitten löytyi ja oli tosi hyvä fiilis. Samoin sunnuntaina, jolloin vedin taas kympin perinteisellä, lenkki sujui jopa paremmin kun lauantaina. Sukset oli ihan älyttymän hyvässä kunnossa, luistavat ja pitävät. Oli aika kiva laskea edellä meneviä hiihtäjiä kiinni, eikä hyvä luisto vienyt pitoakaan. Sofian kanssa käytiin lauantaina pulkkailemassa ja sunnuntaina treffattiin mun vanha pesiskaveri Heidi, jonka tyttö Eve on kolme viikkoa Sofiaa vanhempi. Tytöt mönkivät kilpaa urheiluhallin seiväshyppypatjalla ja Sofia otti myös ensikosketuksen tartaniin ;-) Oli tosi hauska nähdä Heidi pitkästä aikaa.

Tässä Sofia on radalla...