Oltiin eilen illalla moikkaamassa mun isää eli Sofian ukkia. Nyt Sofian bestisten joukkoa täytyy jatkaa. Aiemminhan on mainittu mummi ja famo, myös Sanna ja erityisesti Vesa kuuluvat tähän kategoriaan, nyt listaan sitten lisätään ukki ja tasapuolisuuden vuoksi otetaan fafakin mukaan, koska todennäköisesti Sofia itse niin tahtoisi.

Aika jännää muuten on se, miten omat lapsuuden muistot palaavat pätkittäin mieleen kun katselee Sofiaa. En nyt tarkoita sitä että minä, ihmelapsi, muistaisin sen kun opettelin nousemaan ylös ja konttailin pitkin kotia... Ei nyt sentään vaan... Esimerkiksi eilen isä lennätti Sofiaa "lentokoneena" katonrajassa, ja yht'äkkiä mä tunsin itse olevani siinä ja muistin että isähän lennätti meitäkin korkealla ilmassa ja kuinka se oli hauskaa... Ihan silmissäni nään kattokruunun lähestyvän ja huomaan kiljuvani riemusta.

Veetään nuottaa, saadaan paljon kaloja -lorua lausuessa palaan mielessäni mummon keinutuoliin ja mummon syliin. Supu, supu suolaa -lorua on ainakin suputellut Leena- kummini. Ehkäpä mä olisin pienenä tahtonut lähteä Leenan kanssa matkalle sinne Puolaan, tai sitten Leena oli läheisistä se, joka aina lähti eri paikkoihin, koska myös biisi "Katson taaksepäin , vain kiskot sine jää" jne. on ehdottomasti Leenan kappale. Äitiin liittyvistä tunnetiloista vahvin on ikävä, kenties se kertoo jotain äidin ja lapsen kiinteästä suhteesta. Ja siitä että mulla taisi vielä rippikoulussakin olla äitiä ikävä ;-) Se on myös yksi syy miksi musta tuntuu aika vaikealta se ajatus että Sofia pitäisi viedä päiväkotiin. Toisaalta se voi olla myös luonnekysymys.. Mulla on aina ikävä kaikkia läheisiä, Sofia taas saattaa olla superreipas oman tiensä kulkija. Mun yksi ensimmäisitä muistoistanikin liittyy siihen ikävään. Äiti oli sairaalassa kun Sanna syntyi ja kun mentiin isän kanssa heitä katsomaan niin mun sisällä kaiversi, jossain vatsan ja sydämen seudulla, ja pala oli kurkussa ja olisin halunnut kaivertua syvälle äidin syliin enkä päästää koskaan irti.

Tärkeää äidissä on myös se että äiti teki hyvää ruokaa. Ja herkkujakin joskus. Ja kun koulusta tuli kotiin siellä oli tonnikalasalaattia jossa oli herneitä, nam ja vasta leivottua ihanaa pullaa. Yleensä kun lapsilta kysytään että mikä on äidin tärkein tehtävä niin he vastaavat että äiti tekee ruokaa... Niinpä, välillä tuntuu että päivittäin ei muuta ehdikään. Lasten mukaan isän tehtävä on sitten leikkiä... Siitä päästäänkin sitten päivän linkkivinkkiin joka on toimittaja Eve Mantun blogi. Sieltä löytyy mm. kirjoitus otsikolla "Mies ei voi olla aikuinen"

No, aika pitkälle taas päästiin kun lähtökohtana oli ukin lentokone. Ihmeellisesti tämä ajatuksenjuoksu.