Me olemme Sofian kanssa alkaneet saduttaa toisiamme. Sadutus on tapa tutustua lapsen ajatuksiin kuuntelemalla häntä ja antamalla hänelle tilaa ilmaista itseään omalla tavallaan, omista lähtökohdistaan käsin.

Sadutus-menetelmässä saduttaja (aikuinen, ohjaaja, vanhempi) sanoo lapselle: " Kerro satu, sellainen kuin itse haluat. Minä kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerrot. Lopuksi luen tarinasi, ja voit muuttaa tai korjata sitä, mikäli haluat". (Liisa Karlsson: Sadutus, avain osallistuvaan toimintakulttuuriin.)

Me aloitimme pari päivää sitten sadutuksen siten että Sofia piirsi ja kertoi samalla tarinaansa. Tässä yksi ensimmäisistä jutuista:

"Katso. Tästä tulee sen pää. Iso silmä, täst tulee kans iso silmä. Ja jalat. Se on dagiksessa hakee minuu. Tossa on dagistossut ja lapaset. Mä en ole piiltänyt kolvii. Tos on sen yks kolva ja tos on sen toinen kolva. Ja mitä vielä? Tukkaa. Katso. Sofia on dagiksessa. Lisbet on kotona. Katso se on sinä, mä olen menny dagikseen. Ne on töissä, pappa, Anton ja mamma. Sit piilletään et se on tullu kotiin. Siinä on junalata. Se on junalata. Missä on minun kuva? Mä olen menny dagikseen, mä olen menny dagikseen. Äiti, mä haluisin jotain piiltää."

Tänään sitten yritettiin kertoa tarinaa ilman kuvaa. Ja tässä tulos:

Mun kodissa on kassi. Ja kuusi on vähän kipee mun luona. Mäkin asun Hyvinkäällä. Puun oksalla oli yks piippu ja lammas. Savupiippu. Kaikki asuivat siellä: äiti, pappa, Sofia, Anton ja Ullamaija. Ja myös lammas asuu siellä. Me asutaan siellä. Mä tykkään myös Vekasta.

Ullamaija tahtoi myös kertoa sadun, Sofian suulla:

Ullamaijan on mentävä kotiin. Sen täytyy syödä varmasti maitoo.

Antoninkin piti sitten saada kertoa satu, Sofia oli varma että Anton haluaa...

YY yy mm mm.

No, aika hassua on noin pienen ajatuksen kulku. Mutta kun tässä jatketaan harrastusta niin jossain vaiheessa on kiva seurata tarinoiden ja kertomisen muuttumista. Hauska olisi myös nähdä mitä esimerkki kertoja saisi Sofiassa aikaan, nyt hän ei yhtään tiedä mitä häneltä odotetaan. Entä jos mukana olisi "isoja tyttäjä", joita voisi matkia... Joilta kopsata "Olipa kerran..." -alut tarinoihin jne.

Hauska yksityiskohta sattui tänään kun sanoin että sä saat sitten itse muuttaa tarinaa tai korjata sitä...

Sofia: (tosissaan ja tomerana) "Mun pitää hakee yks hammare (vasara) Sit mä voin koljata sen.. (haki pikku vasaransa ja napsutteli vihkoa mihin olin kirjoittanut) Nyt mä koljaan sen... NOooin, nyt se on taas kunnossa." Niin ne tarinat korjataan...