Kyllä se vaan on hauska seurailla pienen ihmisen kasvua ja kehittymistä. Sofian konttausvauhti senkun kiihtyy ja nyt hän on jo muutaman päivän ajan noussut tukea vasten seisomaan horjuville jaloille. Se on niin liikuttavaa.. Hellyyttävyyttä lisää se, että seisoessaan tai polvillaan ollessa Sofia keskittyy ihan täysillä ja irroittaa toisen pienen kätensä, katsoo äitiin nauravalla naamallaan ja vilkuttaa... "Kato, mä osaan" 

Sofian mielestä maailma on täynnä ihmeitä, jopa puhelinluettelo on sellainen ja lelulaatikosta voi nostella pitkin olohuoneen lattiaa aina vaan niin ihmeellisiä leluja. Peppi-nukke saparoineen jaksaa kiinnostaa päivästä toiseen. Ja makuuhuoneessa oleva vaaka.. se vasta mielenkiintoinen onkin, sitä kun painaa tai sen päälle kapuaa niin punaiset valot välkkyy. Kun joku pomputtaa palloa niin silloin pitää jopa kiljua riemusta ja taputtaa tahtia innostuneena. Tutkimusretkiä on myös hauska tehdä, silloin saattaa löytää mielenkiintoisia asioista kuten naistenlehtiä tai pieniä kiviä ja jos oikein onnistaa, äiti on unohtanut vaatehuoneen oven auki... Siellä on maahan asti ulottuva peili josta on hauska peilailla.

Meillä siis eletään aika hauskaa aikaa just nyt. Flunssa ja sen aiheuttamat kiukut on tällä erää taaksejäänyttä elämää, ja nyt täällä asustaa pääasiassa aika iloinen tyttö. Sofian kanssa alkaa olla jo melko hauskaa, voidaan jo naureskella yhdessä pienille jutuille, kuten hassuille ilmeille. Just nyt yksi pieni mönkijä yrittää kiivetä mun jalkoja pitkin ylös (ei tosin onnistu, kun farkuista ei saa kunnon otetta) ja kun katson sinnepäin, alhaalta kurkistaa naurava naama ja pikku käsi vilkuttaa... kun vilkutan takaisin pienet kädet taputtaa... Onhan se aika kiva että joku on noin onnellinen minut nähdessään ;-P

Huomenna mulla on taas työpäivä ja mummi tulee hoitamaan Sofiaa iltapäiväksi. Torstaina hoitovuorossa on famo. Täytyy tunnustaa että vaikka Sofian kanssa on kivaa, niin silti töihinkin on mukava mennä...