Mä voisin näköjään aina aloittaa kirjoittamisen lauseella. Edessä on viikonloppu... Päivät menee vauhdilla, ei edes näköjään itse pysy perässä. Tällä viikolla ollaan Sofian kanssa käyty puistossa ja jumpassa. Ulkoiltu on aamupäivisin ja iltapäivä kuluu siinä että päiväunien jälkeen Sofia leikkii ja mamma katselee Chicagon lääkäreitä.. Ihan jees. Sitten Anders tuleekin jo kotiin ja ilta kuluu nopeasti kauppareissuilla tai vuorohiihtona. Se tarkoittaa sitä että toinen on kotona Sofian kanssa ja toinen hiihtää, ja sitten toisinpäin...  Ei päästä enää lenkille yhdessä. Yhtenä iltana käytiin Andersin kanssa valitsemassa materiaalit hääkutsuihin yms. Sofia pääsi siksi aikaa ukin ja Anun luo hoitoon. Ja vauhti oli kova. Kyytiä sai myös keilapallo... Sofia yritti raivolla nostaa sitä ilmaan ja heittää mutta kun se on liian painava. Ukki tarvitsee selvästi uuden, kevyen pallon...

Täällä etelässä on ollut viime viikkoina aivan mahtavat hiihtokelit. Välillä on jopa liikaa pakkasta ja sen tuntee palelevina sormina ja luistamattomina suksina. Alkuviikosta sain oikein mehevän rakkulan jalkapohjaan kun hiihdin luistellen, pakkasta oli -12 astetta ja luisto nolla. Eihän siinä pysy tällä kunnolla tekniikka kasassa, ja kotiin tulin hampaat irvessä, väsyneenä, mutta onnelllisena kaikesta huolimatta. Pieni hiihtolenkki ja irtiotto alati jaloissa pyörivästä vuoden vanhasta vauhtihirmusta tekee HYVÄÄÄ.

Sofia menee siis vauhdilla paikasta toiseen ja sotkee sen minkä me ehdimme korjata... Astiakaapin tyhjennys muovipurkeista on tällä hetkellä kovassa huudossa. Yhtenä iltana huomattiin että Sofian pää on puurossa ja sitten pestiin tukka ensimmäisen kerran shampoolla...

"Ohhoh, minne se vesi häviää?" ihmettelee Sofia otettuaan kylpyammeen tulpan pois...