Päivät sen kun rullaan eteenpäin. Mitään kummallista ja ihmeellistä ei ole viime päivinä tapahtunut. Paitsi näin yleisesti ottaen; talvi tuli tännekin! Aivan ihanaa kun on lunta maassa ja maailma näyttää paljon valoisammalta paikalta. Ollaan oltu joka päivä pulkkamäessä ja muutenkin peuhaamassa ulkona ja lumessa. Nyt kun tulisi vielä joku päivä suojakeli niin saataisiin tuo takapihan "nukkuva" lumiukko uudelleen kasattua. Ja meikälainenkin aikoo lähteä vielä hiihtämään, ehkä jo heti huomenna kun on vapaapäivä!

Sofia ja "ystävät" kävivät juuri nukkumaan. Nalle, Helge, Madicken (joulupukin tuoma mollamaija sai nimen Astrid Lindgrenin Marikki -kirjoista) ovat unikavereina, ja käyvät myös potalla ja syövät puuroa yhdessä Sofian kanssa. Tänään illalla ruokapöydässä kuulemma olivat myös koirat Väinö, Nisse ja Peppe... ja kaikki söivät perunaa ja kalaa. Sofia söi myös porkkanaa. Tämän raportin sain kun tulin luennolta kotiin... hauskaa on huomata miten tuo mielikuvitus alkaa kehittyä.

Leivottiin omanapiirakkkaa Pekan omenoista. Se oli kova juttu, kun syksyllä käytiin Rautakorvessa Pekalta hakemassa omenoita ja mamma kiipesi tikapuita pitkin puuhun... Sitä sopii muistella koko talven.

PS. Tämä ei tainnut olla ensimmäinen leivontakuva tässä blogissa... Me emme kuitenkaan leivo joka päivä; me vain valokuvaamme joka leivontahetken että on sitten todistusaineistoa kun Sofia alkaa väittää että hänen kanssaan ei KOSKAAN lapsena tehty sitä tai tätä ;-)

Ollaan tässä alettu pikkuhiljaa puhua enemmän ja enemmän tästä tulevasta vauvasta. Sofia sai tuntea eräänä päivänä oikein kunnon potkutömähdyksiä kun kun loikoili mun sylissäni ja vauva alkoi mellastaa mahassa. Nykyään Sofia tahtoo välillä kurkistaa paidan alle.. "Sofia titta vauvaa" ja naureskelee samalla hassulle navalle. Aika lystikästä.

Kaikki on sen mahan suunnalla kunnossa, ainakin luulen. Liikehdintä on reipasta ja vatsa sen kun kasvaa. Tajusin juuri tänään että tässähän alkaa olla viimeinen raskauskolmannes aluillaan. Aika menee nopeasti, vaikka välillä tuntuu että se matelee. Vajaa pari kuukautta pitää vielä töissä jatkaa ja jaksaa. Tosi hyvin olen kyllä jaksanut, vaikka työvuorot on mitä sattuu. Aikaisia aamuja ja myöhäisiä iltoja sekä vielä öitä. Nuo yöt tuli nyt joulun jälkeen vielä extraksi, mutta lupasin nyt kuintekin tehdä muutamia, koska ne on aika kivoja lähetyksiä tehdä. Ja minä en ihan hirveästi kärsi yövalvomisista, enemmän nuo aamuvuorot käyvät voimille. Kouluhommiakin riittää koko kevääksi; viimeinen ryhmäkokoontuminen lopputyön tiimoilta olisi neljä päivää ennen laskettua aikaa. Saa nähdä kuinka käy; l.a on 27.4, joten minä olen orientoitunut siihen että vauva syntyy 11.5, jolloin se on kaksi viikkoa yliaikainen ja synnytys käynnistetään. Sitä ennen on turha KENENKÄÄN hötkyllä.

Muutama viikko sitten käväistiin Hyvinkäällä ja vietettiin päivä Sannan& Elmon kanssa. Mummikin piipahti. Tässä sekukset vilkuttavat: "Hei hei mummi!".