... kirjoitti minulle eilen sairaustodistuksen vakuutusyhtiötä varten. Meidän PITI lähteä koko perheen voimin Köpikseen pitkää viikonloppua viettämään, mutta ei sitten lähdettykään koska mulla alkoi, sivistyneesti sanottuna, vatsaflunssa torstai-iltana. Vähemmän hienostellen sanottuna tavaraa lensi molemmista päistä. Kuumekin nousi riesaksi. Inhottava tauti veti olon tosi veteläksi ja voimattomaksi. Enkä minä voi enää muuta kuin huokaista ja toivoa etteivät muut eivät sairastu, vielä ei ole merkkejä siitä.

Onneksi Sofia on vielä noin pieni, ettei osaa ihan hirveästi surra peruuntunutta matkaa. Hänelle matkaksi riitti se, kun pääsi Andersin kanssa pyöräilemään. Oli istuimeltaan vaan huudellut laulujan lomassa, että ei kai mennä vielä kotiin. Tämä taas muistuttaa meitä siitä, mitä nuo lapset oikeasti haluavat. Ykkösjuttu ei todellakaan ole matkat maailman ympäri vaan se, että he saavat aikaa ja huomiota vanhemmiltaan.