Viime päivinä ollaan huomattu että Anton ei tosiaan ole kuullut ihan kaikkia... Eilen Sofia katseli Huvituttia ja musiikin alkaessa soida Anton katsoi minuun silmät suurina, suu kääntyi suureen hymyyn ja jalat alkoivat hytkyä ja peppu tanssia. Mitä tää on? Musiikkia, mahtavaa. Ulkona ollessa hän ihmetteli lentokoneita ja tuulen huminaa, kotona iloa on tuonut Tuomas-veturi kirjan stuk stuk -ääni. Anton on myös alkanut huutaa, ei kitinä-itkua vaan selvää olen_loukkaantunut-karjumista. Epäiltiin, että hän on löytänyt äänensä, koska tällaista karjumista Anton Ei ole aiemmin harrastanut. Oikein nauratti kun suu kääntyi väärinpäin ja huuto alkoi eikä meinannut edes loppua. Taisi omasta mielestä olla niin hauskan kuuloista.

Kaiken kaikkiaan Anton vaikuttaa nyt terveeltä pojalta. Ruoka maistuu, leikit kiinnostavat, kaatuilu on vähentynyt ja eikä pulauttelua ole enää ilmaantunut. Yöt ovat olleet vielä levottomia, mutta pian aloitetaan pehmeä unikoulu, jotta saadaan koko perheen yöt kuntoon.