Olgan lipasto

Pääsiäistä odotellessa

2010-03-28T23:25:01+03:00

Virvon varvon tuoreeks terveeks...

Sofia 5 vuotta

2010-02-23T22:24:01+02:00

Kiitos kaikille korteista ja paketeista!

Synttärihuumaa

2010-02-10T22:11:01+02:00

Aamukammassa kohti kaverisynttäreitä on enää 7 piikkiä. Jännitys tiivistyy. "Tuokohan Ellen sateenvarjon? Jos se tuo niin mä voin antaa ton vanhan Iltsulle" ym. pohdintoja käydään harva se ilta. Olemme myös googlanneet yhdessä synttärikakkuja ja vielä on vähän arvoitus, miltä se tulee näyttämään. Eräänä iltana pystyssä oli kutsukorttitehdas. Tässä lopputuloksia:

Sukulais- ja kummikutsut ovat sitten ihan oikeana synttäripäivänä. Tervetuloa!

Vuosi 2009

2010-01-26T10:41:01+02:00

Vuosi 2010 on jo hyvässä vauhdissa, ja ehkä vihdoin on aika pistää purkkiin edellinen vuosi ;-) Nyt kun vihdoin ehdin.

Vuosi 2009 alkoi jännittävissä merkeissä kun minä palasin virallisesti, kokopäiväisesti, töihin. Sofia oli jo syksyn ajan harjoitellut muutamana päivänä viikossa päiväkodissa oloa ja jatkoi siten tutussa ryhmässä. Anton puolestaan ei saanut paikkaa samasta päiväkodista vaan hänelle oli tarjolla hoitopaikka toisesta dagiksesta valtavan suuresta ryhmästä(17 alle 3-vuotiasta).

Onnen kaupalla löysimme kuitenkin yksityisen perhepäivähoitajan, jonka luokse Anton pääsi hoitoon. Antonin hoitoura alkoi kivuttomasti, olin pelännyt pahinta, koska Sofialle päivähoidon aloittaminen on ollut tosi hankalaa, mutta tosiaan viikon verran Antonilla alahuuli vähän vapisi kun hän jäi ”Tajjan” luo, mutta mitään itkua tai raivareita ei tullut.Omalta osaltaan helpotusta hoitoarkeen toi minun vuorotyöni; kevään aikana lapset eivät olleet hoidossa yhtenäkään viikkona viitenä päivänä, vaan kotipäiviäkin mahtui joukkoon.

Kesää odotettiin kovasti, koska edessä oli ensimmäinen kesä omassa mökissä. Tosin vähän intoa laimensi se, että tiesin itse viettäväni kesän pääasiassa Pasilassa, koska lomaa ei ehtinyt kertyä. Mutta muu perhe kyllä nautti meri-ilmastosta täysin rinnoin.

Mökille meidät myös jumitti se seikka, että lapset sairastivat käytännössä koko kesän. Ensin Sofia sai vauvarokon, sitten molemmat vesirokon jälkitauteineen, Anton sai vauvarokon heinäkuun loppupuolella ja elokuun alussa ensin Sofia sairasti enterorokon ja sitten Anton. Ei siis paljon liikuttu ihmisten ilmoilla, mutta sairastaminen ei toisaalta ollut tuskaa koska mökillä voitiin olla ulkona.

Syksyllä sitten Anton pääsi samaan päiväkotiin Sofian kanssa. Jo ensimmäisenä päivänä lapsia haettaessa yksi hoitajista sanoi, että Anton on oikea päiväkotipoika, ei mitään ongelmia: ”Anton on poika, josta näkee että hän kyllä selviää elämässään. Hän tulee huoneeseen, ottaa tilansa, hymyilee kaikille, täältä tullaan maailma!” Tuntui äidistä hyvältä, mutta sellainenhan Anton on.

Nyt loppusyksystä olemme sitten saaneet tutustua myös uhmaikäiseen Antoniin, joka osaa myös raivota.. Yksi Antonin vallankäyttöyritys on karjuntaitku. Hän räpyttelee pitkiä ripsiään:” Mua itkettäääääää”. Sitten pitää kaivaa esille unirätti johon suuret kyyneleet kuivataan. ”Mulla on silmissä vettä”. Antonin raivarit eivät vaan tunnu niin raskailta kun Sofian. Ehkä se johtuu siitä, että äitikin on kasvanut ja kestää taas enemmän.

Anton haluaa joka ilta laulaa Ihhahhaa -laulun. Hepo kantaa aina vuorollaan: Sofiaa, mammaa, pappaa, Sannaa, Vesaa, Elmoa, Ilonaa, Jussia, Minniä, Peppiä, Ronjaa, Eriniä, Martinia, Fridaa, Jontea ja Petteriä. (Jonte ja Petteri ovat Andersin kavereita, ja jostain syystä Anton listaa heidät joka ilta laulun loppuun ;-) Anton tykkää muutenkin laulaa. Usein iltasadun sijaan hän haluaa, että lauletaan laulukirja läpi.

Puhetta Antonilta tulee reippaasti sekä suomeksi että ruotsiksi. Tällä hetkellä ehkä ruotsi on vähän vahvempi, varsinkin leikkikielenä. Sofian kanssa he puhuvat ruotsia. Se varmaan johtuu päiväkodista ja siitä että ruotsi on myös Sofian leikkikieli.

Sofia puolestaan on kasvanut isoksi tytöksi. Päiväkodissa on paljon kavereita. Sofian ryhmässä on tosi monta samanikäistä tyttöä ja leikit sujuvat kivasti. Kotikaveri Tua muutti puoleksi vuodeksi Saksaan isän työn perässä, joten kotipihalla ei täll hetkellä kavereita ole, mutta toisaalta päiväkotipäivät ovat niin pitkiä, että eipä sitä iltaisin jääkään aikaa pihaleikeille. Sofia listaa parhaiksi kavereikseen kuitenkin serkut: Elmon ja Ronjan.

Syksyn ajan lapset kävivät aina tiistaisin jumpassa. Sofia oli 4-6 –vuotiaiden ryhmässä ja Anton vanhempi-lapsi-jumpassa. Anders hoiti jumpat ansiokkaasti, koska minulla iski juontovuoro melkein joka tiistaiksi ja pääsin kotiin vasta viiden maissa. Jumppa oli tärkeä molemmille; Sofia nautti ihan täysillä ja Antonkin oppi syksyn mittaan seuraamaan Eva-Lotan ohjeita ja pysymään hommissa mukana ryhmän pienimpänä. Sofia opetteli syksyllä kiivaasti kärrynpyörää ja käsinseisontaa. Se harmittaa, että taaksepäinkuperkeikka ei vielä suju, koska päiväkodin Liam-poika sen osaa…

Oman haasteensa syksyyn toi meille kaikille uuden ruokavalion opettelu. Antonin löysä vatsa ja Sofian pulauttelu pahenivat, ja nyt molemmat ovat täysin maidottomalla dieetillä. En tiedä johtuivatko vatsavaivat siitä, mutta nyt tilanne on vähän parempi. Anton tosin ripuloi vieläkin aina silloin tällöin. Aika helppoa on nykyisin välttää maitoa. Kaupasta löytyy tosi hyvin vaihtoehtoisia tuotteita, kauramaitoa, kaurakermaa, soijatuotteita jne. Ihan vinkkinä muillekin: kauramaidolla saa tosi hyvä lettuja ja myös makaronilaatikko on kauramaidosta tehtyä kuulemma tosi makoisaa. Sofialta tutkittiin loppuvuodesta vatsanportin toimintaa ja se näyttäisi olevan kunnossa, joten eiköhän se maito ole se syypää. Antonilla taas epäilemme maidon lisäksi kananmunaa, koska maidoton ruokavalio ei ole täysin poistanut ripulia.

Vuosi 2010 on alkanut tasaisen arkisissa merkeissä. Anders on tosin sairastanut melkein koko alkuvuoden, nyt näyttää jo paremmalta. Keuhkoputkentulehdus näyttäisi vihdoin olevan ohi. Nyt puolestani minä itse olen flunssan kourissa kotona. Korvat paukkuu ja päätä särkee, nenä vuotaa ja silmiä kirvelee; oikea perusflunssa. Toivottavasti se menee ohi nopeasti, sillä olemme lähdössä viikon päästä Tahkolle ystäväperheiden kanssa viettämään ulkoilu- ja hiihtolomaa.

Nyt kun on ollut näin hieno talvi, vähän ehkä liian kylmä tosin, olemme päässeet hiihtamään ja luistelemaan oikein kunolla. Muutamana viime talvenahan täällä etelässä on ollut aika hankala harrastaa talviurheilua. JOulupukki toi onneksi Sofialle uudet sukset, joilla on hyvä hiihdellä, ja Anton sai sitten Sofian vanhat.

Tässä muutama kuva joulun seudulta ja alkuvuodesta:

Joulu on vakava juhla ;-))

Luistelija heitti välillä pitkäkseen ja teki enkeleitä Sorsajoen jäälle. Rautsikassa oltiin joulun jälkeen.

Pulkkamäessä Rautsikassa. Ukki oli tehnyt hyvän mäen joka laski Sorsajoen jäälle, missä oli myös luistelurata. Oikeaa kanavaluistelua ;-))))

Tässä iloinen hiihtäjäkolmikko huiskuttaa Leppävaarassa hyviä hiihtokelejä kaikille Olgan lipaston lukijoille!

Kättä päälle!

2009-11-19T21:04:01+02:00

Tämä on hauska sopimus. Lapsi saa päättää mitä haluaa aikuisen kanssa tehdä, siitä tehdään kirjallinen sopimus ja lyödään kättä päälle. Ja sitten ihan oikeasti tehdään se mitä on luvattu ;-) Itse en ole vielä ehtinyt sopimusta tehdä(suutarin lapsella ei ole kenkiä jne) mutta lupaan raportoida meidän sopimuksista kunhan ne siis saadaan tehtyä.

www.evl-slk.fi/hankkeet/katta_paalle!/

Kommentoikaa mitä teidän lapset sitten halusivat, olisi hauska kuulla!

Jumppariemua

2009-11-07T21:53:01+02:00

Tänään on kyyneleitä pyyhitty jumppaesityksiä katsellessa. On se voimistelu sitten ihanaa, se ei lähde selkäytimestä sitten millään. Eikä tarvitse lähteäkään. Kun tänään katselin pieniä voimistelijoita, muistin kuin eilisen päivän sen tunteen minkä saa kun tekee jotain sellaista mitä rakastaa. Olisin halunnut hypätä joukon jatkoksi; ojentaa kädet ja nilkat, kulkea ryhdikkäänä ja heittää parit volttisarjat. Sitä tunnetta ei pysty selittämään...

Toisaalta mietin, että miksi ihmeessä voin tuntea tällä tavalla vain jotain liikuntasuoritusta katsoessani... En tiedä, kuten sanoin: se on jossain syvällä minussa. (Teline)voimistelu on paras urheilulaji minkä tiedän. Lapsena/nuorena se vain minulla loppui olosuhteiden pakosta liian lyhyeen, joten ehkäpä asialle on tehtävä jotain. Onneksi nykyään olemassa on myös aikuisten telinevoimisteluryhmiä!

Sofia näyttää perineen äidin innon jumppaamiseen, mutta luulen että oma rakkauteni lajiin on niin suuri, että on parasta tehdä asialle itse jotain, ettei käy niin, että Sofia-parka joutuu toteuttamaan äidin unelmia. Sofialla saa olla omat intohimonsa ja unelmansa. Kamppailkoon hän niiden kanssa ;-)

Tässä kuitenkin kuvia tämän päivän esityksestä:

Sofian ryhmän esityksen teemana oli sirkus.

Sofia ja pellet

Mamma Mia, here I go again...

Talvi tuli..

2009-11-05T21:14:01+02:00

... ja kohta kai se myös menee.

Muutama päivä lehti-ilottelujen jälkeen maailma näyttää taas erilaiselta. Toivottavasti saataisiin nauttia lumesta mahdollisimman pitkään, maailman on niin paljon valoisampi paikka kun on valkea maa. Mutta todennäköisesti pääsemme takaisin perusmarraskuun pimeyteen kuitenkin muutaman päivän sisällä.

Lapsista oli yllättäen ihanaa kun lunta satoi..

Melkein jouluiset tunnelmat ;-)

Syysiloa

2009-11-01T21:11:01+02:00

Onhan sitäkin tässä syksyssä, vaikka harmaus ja pimeys tuppaavat olemaan päällimmäisenä ajatuksissa. Kunnon aurinkoloma tekisi juuri nyt hyvää, mutta sellaista ei ole tiedossa, joten on otettava ilo muuten irti elämästä.

Eilen meillä oli pihatalkoot ja lapsilla hauskaa kun saivat hyppiä ja pomppia valmiiksi kasatuissa lehtikasoissa.

Lapset kasvavat kovasti. Juuri tänään ajattelin että ihan uskomatonta että he ovat jo noin isoja...

Sofia:

- on meidän jumppatyttö, joka harjoittelee ensimmäistä esiintymistään varten. Ensi viikonloppuna jumppaseura täyttää 90 vuotta ja Sofian ryhmä esiintyy gaalassa. Sofia on ihan innoissaan. Kärrynpyörää harjoittelee kovasti! (mikä ilahduttaa äitiä.. jospa pääsisi itsekin telinejumppatreeneihin..) No, joo mutta tärkeintä on se että Sofia pääsee tekemään sellaisia juttuja joista pitää, äiti treenatkoon omiaan ;-)

- yrittää kokoajan lukea, ja tekee "läksyjä" omaan vihkoonsa.

- pärjää hienosti päiväkodissa ja on iloinen kaikkien kaveri.

- leikkii, leikkii, leikkii jos ei piirrä, piirrä, piirrä. Suosikkileikkejä ovat edelleen kotileikki, päiväkotileikki ja ruoanlaitto omassa keittiössään. Välillä ollaan saatu jopa aamiainen sänkyyn, harmi vaan että hedelmät ja leivät olivat puisia, ja kahvi näkymätöntä ;-)

- haluaa isona äidiksi ja töihin radioon.

Syksyn satoa:

Sofia: " Äiti kun sä olit siellä radiossa niin mistä ne laulut tuli?"

Tiina: " No levyltä, samalla tavalla kun kotonakin soitetaan cd-levyltä"

Sofia: "Höh, miks sä et itse laulanut niitä lauluja????"

Anton:

- oppi tänään ajamaan kunnolla kolmipyöräisellään. Voi sitä iloa ja vauhtia! Välillä mentiin ojaan ja välillä päin naapurin autoa ja välillä ihan muuten vain kumoon, mutta se ei paljon vauhtia haitannut..

- käy myös jumpassa, mutta keskittyy siellä lähinnä karkuunjuoksemiseen, kertoo raportti. Nimittäin Anders käy Antonin kanssa vanhempi-lapsi -jumpassa, meidän piti käydä vuorotellen mutta töiden takia en ole vielä ehtinyt kertaakaan jumppaamaan.

- puhuu paljon ja mielellään sekä suomeksi että ruotsiksi.

- tykkää laulamisesta, erityisesti siitä että istutaan sohvalle ja lauletaan laulukirja läpi.

- pomppii, juoksee, hyppii alas pöydiltä, painii, kaahailee mopolla...

- on omasta mielestään "iso tyttö"

- harjoittelee kovasti olemaan ilman vaippaa, välillä paremmalla onnistumisprosentilla, välillä pesukone jauhaa tiheään..

- on päiväkodin ilopilleri ja hymypoika. Jää päiväkotiin mielellään ja on tyytyväinen oloonsa. Kaveritkin ovat kivoja ja kaikki touhut.

- Mikä Antonista tulee isona?: " Anton"

Syksyn satoa:

Äiti ottaa esille imurin ja aikoo imuroida.

Anton: "Miksi sinä otat papan imurin?"

Niinpä ;-) On nyt ilmeisesti käynyt niin että äiti on imuroinut "harvakseltaan".

Lopuksi kuva eilisillan esityksestä:

Sofia: Telvetuloa konselttiin. Minä olen Hanna Jukkalainen ja nyt alkaa show.. Anton soita! Mamma mia hei ai go aken mai mai hautsu mai stemistjuu... (avauskappale oli Abban Mamma mia, sitten tuli Peppi pitkätossu ja sitten kitaristi kyllästyi ja lähti leikkimään autoilla)

Kesäraportti

2009-09-15T10:11:01+03:00

Kesä oli ja meni. Ihanista syyspäivistä ollaa saatu nauttia jo jonkin aikaa. Arki on lähtenyt rullaamaan mukavasti. Molemmat lapset ovat päiväkodissa ja viihtyvät siellä. Anton erityisesti tykkää kavereistaan ja touhuistaa siellä. Sofia välillä vähän taistelee edelleen vastaan, mutta hänelläkin on päiväkodissa ihana viiden tytön kaveriporukka.

Kiirettä pitelee arjessa ja blogin päivitys tökkii.. Tänään päätin ottaa itseäni niskasta kiinni kun tässä aamupäivällä on hieman omaa aikaa. Menen vasta iltapäivällä töihin koska tänään on luvassa extra-projektina Lasten puhelintoivekonsertti Radio Suomessa. Hauska päivä luvassa!

Kesä meni meidän perheeltä sairastaessa. Ensin kesäkuun loppupuolella Sofia sairasti vauvarokon, sitten molemmat vesirokon jälkitauteineen. Seuraavaksi oli vuorossa Antonin vauvarokko ja kesän kruunuksi molemmat sairastivat enterorokon eli suu- ja sorkkataudin. No, onneksi kesään mahtui sairauksien lisäksi myös hauskoja hetkiä.

Lapset saivat vietää suurimman osan kesästä maalla, pääasiassa olimme Barösundissa mutta Rautakorvessakin käytiin... sairastamassa. Itse lomailin pari viikkoa elokuun alussa, koska aloitin työt vasta vuodenvaiheessa eikä lomia ollut kertynyt sen enempää.

Tässä vielä kuvamateriaalia kesän pienistä onnenhetkistä:

Sofia innostui kesällä tosissaan uimisesta, meri lämpeni siedettäväksi ja tyttöä oli vaikeaa saada pois vedestä.

Vesipeto

Antonkin uskaltautui uimaan kun lähdettiin uimarannalle, oma ranta on liian kivikkoinen pinen miehen makuun.

Tällaisen hiekkakakun osaavat tehdä vain pienet prinsessat. Kesän riemukas "lomamatka" tehtiin veneellä Tammisaareen.

Elmon synttärit olivat heinäkuun kohokohtia ja suurta iloa siellä saatiin trampoliinissa pomppiessa.

Ukin lampaiden perään kysellään jälleen koko talven ajan..

Oman pihan antimet; vadelmat ja mustikat oli kiva syödä tuoreeltaan suoraan puskista. Sofia innostui kesällä myös äidin apuna keräämään kanttarelleja omaan sienikoriin.

Hauskoja ja rakkaita lapset ovat mutta silti äidin yksi päivän kohokohta on se kun heidät saadaan kaadettua yöunille. Mökillä nukkuvat vierekkäin. Se sujuu muuten hyvin paitsi rauhoittuminen on vaikeaa, koska Anton tahtoo vain painia Sofian kanssa.

Eräänä loppukesän iltana oli saunasta rynnättävä hakemaan kameraa. Laiturilla meitä helli mieletön näky; lännessä upea auringonlasku ja samaan aikaan idässä....

...loisti täysikuu.

Loma loppui aikanaan ja päiväkotiarki alkoi elokuun puolenvälin jälkeen. Tässä sosko ja sen veli lähdössä ekana dagispäivänä hoitoon.

Kevyt päivitys

2009-07-17T16:20:01+03:00

Töissä on pitänyt kiirettä kun olen viime viikot paahtanut iltapäivälähetyksen; Päiväntasaajan, parissa. Ja illat on mennyt toipuessa, tai pakatessa taas uusia ja taas uusia retkikasseja, kun muu perhe on suihkinut sinne ja tänne.

Tavallisten mökkireissujen lisäksi muutama viikko sitten lapset olivat ukin ja Anun luona Rautakorvessa, sitten välissä taas sitä mökkeilyä kun Anders oli viikon lomalla ja nyt lapset ovat mummin luona Hyvinkäällä. Minä vain pysyn paikoillani ;-) Tai no, olen vienyt ja hakenut, vienyt ja hakenut. Ensi viikolla Anders aloittaa lomansa ja todennäköisesti lähtee lasten kanssa mökille ainakin osaksi viikkoa.

Oma lomani alkaa 31.8. Sitä odotellessa. Sitten aioin olla melkein täysin paikoillani mökillä, tai no, onhan se Madonnan konsertti siellä välissä kohokohtana.

Tulevana viikoloppuna eli tänään mennään Hyvinkäälle ja juhlitaan kunnolla Elmon 4v. synttäreitä. Launatai-iltana siirrytään astetta pohjoisempaan: Hämeenlinnaan juhlimaan Nuutin 9v. synttäreitä. Joten juhlaa on tiedossa lähipäiviksi. Ja mikä tärkeintä mukavaa seuraa niin lapsille kuin aikuisillekin!

Ihanaa viikonloppua!